Ei pitäisi jättää huushollia auki poissa ollessaan. Ei ainakaan parvekkeen ovea. Mikä yllätys odottikaan eilen kun tultiin kotiin ja avattiin keittiön ovi. Valkoiset keittiökaapit ja oranssit seinät täynnänsä mustia vanoja, kuin joku olisi mutaa roiskinut. Ja mikä onkaan ensi reaktio: Mösjöö juoksee hakemaan rättiä ja Madame kameraa (tuaregilainen matriarkkaalisuus on kai tarttuvaa).
Monimutkaisen valokuvausoperaation tuloksena  sain napattua syyllisen kuvaan:

1291205916_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Punarintahan se siinä ihmettelee, miten pääsisi käsiksi orgaaniseen teehen. Ei päässyt vaikka kuinka nokallaan naputteli.

1291205929_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eikä aukea tämäkään purkki, joka selvästi  tuoksuu inkiväärille.

1291205941_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paskataidetta en tällä kertaa ehtinyt kuvata, kun piti keskittyä luontokuvaukseen. Harvoin sitä näin lähelle lintua pääsee. Reppana ei enää löytänyt tietään ulos, mutta onneksi Mösjöö osasi auttaa. Minähän en ilkeä lintusta käteeni ottaa (jos vaikka ihmeen kaupalla kiinni saisinkin), ne on jotenkin niin olemattomia höyhentensä alla.

1291205967_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jätteiden väristä päätellen lintu on käynyt napostelemassa naapurin palmussa. Ilmeisen laksatiivinen vaikutus.

Nyt vaan ihmettelen, kun Simpukka kertoi tapaamisestaan punarinnan kanssa ranskalaisessa marketissa, että ööh.. mihinkä ne jätteet siellä ruitataan. Voiko ostaa vaikka roiskesuojattuja omppuja.. tai patonkia caca-kuorrutteella..