Ei pitäisi jättää huushollia auki poissa ollessaan. Ei ainakaan parvekkeen ovea. Mikä yllätys odottikaan eilen kun tultiin kotiin ja avattiin keittiön ovi. Valkoiset keittiökaapit ja oranssit seinät täynnänsä mustia vanoja, kuin joku olisi mutaa roiskinut. Ja mikä onkaan ensi reaktio: Mösjöö juoksee hakemaan rättiä ja Madame kameraa (tuaregilainen matriarkkaalisuus on kai tarttuvaa).
Monimutkaisen valokuvausoperaation tuloksena sain napattua syyllisen kuvaan:
Punarintahan se siinä ihmettelee, miten pääsisi käsiksi orgaaniseen teehen. Ei päässyt vaikka kuinka nokallaan naputteli.
Eikä aukea tämäkään purkki, joka selvästi tuoksuu inkiväärille.
Paskataidetta en tällä kertaa ehtinyt kuvata, kun piti keskittyä luontokuvaukseen. Harvoin sitä näin lähelle lintua pääsee. Reppana ei enää löytänyt tietään ulos, mutta onneksi Mösjöö osasi auttaa. Minähän en ilkeä lintusta käteeni ottaa (jos vaikka ihmeen kaupalla kiinni saisinkin), ne on jotenkin niin olemattomia höyhentensä alla.
Jätteiden väristä päätellen lintu on käynyt napostelemassa naapurin palmussa. Ilmeisen laksatiivinen vaikutus.
Nyt vaan ihmettelen, kun Simpukka kertoi tapaamisestaan punarinnan kanssa ranskalaisessa marketissa, että ööh.. mihinkä ne jätteet siellä ruitataan. Voiko ostaa vaikka roiskesuojattuja omppuja.. tai patonkia caca-kuorrutteella..
Kommentit