1269899162_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tekisikö mieli avata ovi?
Minä tein niin. Avasin Blogosversumin oven ja vastaan tulvahti häikäisevä aurinko, linnut visersivät iloisesti tervetulleeksi ja lennähdin niiden mukana kevyesti pilvenhattaralta toiselle, maailmojen ympäri, näin, opin, sain uusia ajatuksia, uusia ystäviä. Kiitos siitä teille, jotka blogeja kirjoittelette ja jaatte kokemuksianne.
Teille kaikille omistan tämän tunnustuksenkin, jonka niin ystävällisesti Simpukka lahjoitti Hiekkalapiolleni ja Pinea Kukkalapiolleni.

1269899111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Simpukka tallustelee Vierailla poluilla Ranskanmaalla ja kirjoittelee lämminhenkisiä postauksia polkujensa varsilta. Joskus olemme tallanneet samojakin polkuja.  Kiitos sinulle, Simpukka!

Pinea on monipuolinen tuttavuus. Hän lähettelee kirjeitä suomalais-japanilais-ranskalaisesta keittiöstään silloin kun ei ole Hujan hajan –ajatuksissaan, ja väliajoilla ehtii vielä tehdä havaintoja upouuteen kasviblogiinsakin,  Kiitos kovasti, Pinea!


PS. On nyt vähän kiireitä tässä. Remontti leviää kuin Jokisen eväät... Tiedättekö muuten mistä tuo sanonta tulee?  Mihinpä ei vastausta netistä löytäisi:

Koneasentaja Jokinen oli 1940-luvun lopulla töissä eräässä nimeltä mainitsemattomassa keskisuuressa konepajassa. Hän oli erittäin säntillinen ja järjestelmällinen mies. Eväänsä hän nautti joka päivä lounastauon aikana metalliprässin vieressä. Kerran kävi kuitenkin niin, että hän asetti eväslaukkunsa prässiin ja eräs kanssatyöläinen halusi hieman pilailla hänen kustannuksellaan ja käynnisti prässin. Jokisen eväslaukusta ja siinä olevista eväistä tuli puolen millimetrin paksuinen erittäin leveä levy, jossa eväät vaikuttivat olevan ikään kuin "levällään". Siitä lähtien tuli tavaksi sanoa "levällään kuin jokisen eväät".

Lisää etymologisia selityksiä TÄÄLLÄ.