4216475002_ec229cfea4_o.jpg


Nostalgia on sitkeä tauti ja joulu on otollista aikaa saada tartunta.

Eli olipa kerran talvi. Oli joka vuosi. Meidänkin  vuorellamme saatiin palella ja nauttia lumileikeistä.Tässä lasteni  tekemää taidetta  lähes parikymmentä vuotta sitten.
Kun ei ole ollut valmista lumiukon prototyyppiä mielessä niin syntyi muodokas lumiakka, äidin näköispatsas ilmeisesti.

Ennen lunta sateli useaan kertaan pitkin talvea. Talventulon näki välittömästi alhaalla kaupungissakin autojen nokkapelleille kasatuista lumikokkareista; jokainen kävi hakemassa itselleen pienen muiston. Vuosien myötä talvet ovat lämmenneet, lunta satelee harvoin tai outoihin aikoihin. Esimerkiksi talvella 2008 bongattiin ensimmäinen lumiukko vasta maaliskuun alussa. Se oli tämä teräväpäinen ukko josta kirjoitin täällä.

1261852027_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


 4216475012_0e094b7dfb_o.jpg

Viime talven lumiennätys jäi niukanlaiseksi. Korkeimmalta huipultakaan ei löytynyt tarpeeksi lumiukkoaineksia koko talvena.

Tätä talvea vielä odotetaan tulevaksi. Tapaninajelulla tien vierellä bongattiin lumivalkoista vain nämä paimenet, jotka vartioivat kedolla laumaansa...

4216475008_f701014381_o.jpg

1261851709_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Bubulcus ibis eli lehmähaikara. Näitä on alkanut näkyä Suomessakin.
Riittääköhän niille siellä  tarpeeksi lehmiä...