Nostalgia on sitkeä tauti ja joulu on otollista aikaa saada tartunta.
Eli olipa kerran talvi. Oli joka vuosi. Meidänkin vuorellamme saatiin palella ja nauttia lumileikeistä.Tässä lasteni tekemää taidetta lähes parikymmentä vuotta sitten.
Kun ei ole ollut valmista lumiukon prototyyppiä mielessä niin syntyi muodokas lumiakka, äidin näköispatsas ilmeisesti.
Ennen lunta sateli useaan kertaan pitkin talvea. Talventulon näki välittömästi alhaalla kaupungissakin autojen nokkapelleille kasatuista lumikokkareista; jokainen kävi hakemassa itselleen pienen muiston. Vuosien myötä talvet ovat lämmenneet, lunta satelee harvoin tai outoihin aikoihin. Esimerkiksi talvella 2008 bongattiin ensimmäinen lumiukko vasta maaliskuun alussa. Se oli tämä teräväpäinen ukko josta kirjoitin täällä.
Viime talven lumiennätys jäi niukanlaiseksi. Korkeimmalta huipultakaan ei löytynyt tarpeeksi lumiukkoaineksia koko talvena.
Tätä talvea vielä odotetaan tulevaksi. Tapaninajelulla tien vierellä bongattiin lumivalkoista vain nämä paimenet, jotka vartioivat kedolla laumaansa...
Bubulcus ibis eli lehmähaikara. Näitä on alkanut näkyä Suomessakin.
Riittääköhän niille siellä tarpeeksi lehmiä...
Kommentit