4241267459_0d9c823595_o.jpg

Viikon vaihteessa kaupunki peittyi mustaan, kitkerään savupilveen. Mitä lie myrkkykaasuja taas jossain kehiteltiin. Lähdettiin etsimään vihreämpiä laitumia ja löydettiinkin.

4237935769_b074287c39_o.jpg

Vaihteeksi sisämaahan päin Annaban tasangolle, mitä roomalaisten aikaan kutsuttiin  Euroopan vilja-aitaksi. Se oli sitä vielä kolonialismin aikoihinkin, mutta itsenäisyyden jälkeen maa panosti enemmän teollisuuteen ja maanviljely  lopahti lähes tyystin. Toki siellä vieläkin viljellään, enimmäkseen tomaattia, sitrushedelmiä ja viinirypäleitä. Maan vehnätuotanto kattaa vain 30% omasta tarpeesta ja tuontimaana Algeria onkin maailman tilastoissa neljäntenä (2008). Osasyynä tietenkin kuivuus, ei nuo laitumet ympäri vuoden noin vihreinä pysy. Osaksi viljelytapojen alkeellisuus ja huono maanviljelypolitiikka. Puhumattakaan että patonginpurijoina algerialaiset ovat huippukuluttajia.
Alemmassa kuvassa appelsiiniviljelmä. Käsittämätöntä että niistäkin on jo tullut tuontiartikkeli.

4238720734_24b7f10dae_b.jpg

4242072572_00858b1dc9_o.jpg

Tasangolta löytyy myös Annaban ainoa järvi, Fetzara. Semmoisiakin siis täällä on. Näyttää tuossa kuvassa mitättömältä joelta, koska maasto on niin alavaa kauttaaltaan ja tausta hämää, horisontissa ei siis ole kuusimetsää niin kuin Suomessa vaan suht korkeita vuoria. Todellisuudessa järvi on talvimitoiltaan n. 17 x 13 km. Koko vaihtelee sateiden mukaan.  Ennen se oli Pohjois-Afrikan suurin järvi, mutta ranskalaiset aikanaan kuivasivat sen lähes kokonaan. Nykyisin se on kanavoitu niin, että ympäri vuoden on ainakin märkä.
Alue kuuluu Ramsarin sopimuksen piiriin  ja on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi uhanalaiseksi kosteikoksi. Kymmeniä tuhansia lintuja talvehtii ja pesii täällä vuosittain.  Joka vuosi järvi imaisee sisäänsä myös muutaman varomattoman nuoren, jotka etsivät hetteiköstä mm. liejukanan munia. Munat ovat siis syötävää ilmaisherkkua alueen köyhille.  Onnekkaat kalamiehet voivat saada sieltä myös yli kilon painoisia ankeriaita.

4241349267_fffd8020f8_b.jpg

Vaan kuinkahan kauan. Järven ympärillekin on syntynyt teollisuutta ja ympäristö on vähitellen saastumassa. Paljon siitä on puhuttu, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan.
Minä muuten en tuossa tien vieressä bongannut yhtäkään lintua, mutta muovipulloja sitäkin enemmän. Se onkin ainoa kasvava viljelylajike tällä suunnalla niin kauan kun keräilystä ei makseta.