Lastu laineiltaan haastoi keksimään vielä 5 ilon aihetta lisää. Mikäpäs siinä. Allulla taas oli blogissaan toinen haaste, jossa piti muistella 7 lapsuuden asiaa. Yhdistänkin ne nyt tähän, sillä molemmissa aiheet lomittuvat toisiinsa. Keskiarvoksi tulee 6, mikä osoittaa matemaattisen lahjakkuuteni määrää.


1. Tunnen outoa vetoa keskeneräisiin rakennuksiin, melkein yhtä paljon kuin hylättyihin autiotaloihin. Kiertelisin haaveilemassa niissä huvikseni, jos ei olisi vartijoita ja vahtikoiria vastassa. Tässä on valmistumassa paikallinen rivitalo...

Nuuh!  Ennen kotoa lähtöäni isäni rakensi uuden kodin 3-4 vuoden välein (harrastus sekin), joten ehdin viettää aika monta vuotta elämästäni raksojen hajuja nuuhkien. Hm... tästäköhän johtuu, että keskeneräisyydestä on jäänyt jonkinlainen pysyvä piirre elämääni vähän joka suhteessa. 

2. Mutta mikä ilo päästä haistelemaan vanhoja tuoksuja lähempääkin..

Tässä kohden leijailin jo lapsuuden pilvissä hyppien ketterästi puun oksalta toiselle isoveljen jälkiä seuraten..
Todellisuudessa sain juuri ja juuri nostettua tappijalkani seuraavalle porraspuulle (olivat tosi kaukana toisistaan) ja hinattua itseni joten kuten kattoterassille. Ihme kyllä vielä alaskin, vaikka polviparat kiljuivat viimeistä päivää. Lopputuloksena palkeenkieli housunpuntissa, tutisevat polvet ja revähtänyt reisilihas, mutta tein sen! Se olikin elämäni viimeinen ilo tässä sarjassa, pitää jo uskoa.

3. Kokemuksesta viisastuneena siirryin Ritter-urheiluun. Se on täällä aika uusi laji, suht vaaratonta ja sopii ränsistyneille lihaksille erinomaisesti, voipi harjoittaa vaikka makuuasennossa. Tästä ei ole paljon lapsuuden kokemuksia, koska silloin  en ollut vielä päässyt makean elämän makuun, mutta olen oppinut ja ottanut sittemmin hyvin kiinni  kaikki lapsuuden sporttiset menetykseni.

 
4. Onko mukavampaa kuin viettää aikaa kivassa seurassa..

Tässä nautitaan naistenpäivän kekkereistä iloisissa merkeissä.
Itse olen suurperheen kasvatti ja kotona vilisi omien lisäksi vielä kaikkien kavereitakin niin että 'päät yhteen kolisi', kuten äitini tapasi sanoa. Minulla on vain hyviä muistoja niistä ajoista ja siksi nautin kekkereistäkin silloin, kun eivät ole mitään ryyppyjuhlia tai tärkättyjä kahvikestejä. Iloa saa irti vähemmälläkin.


5. Minun lapsuudessani C-vitamiinit saatiin marjoista, jos viitsi itse käydä ne metsästä keräämässä. Ihan mukavia muistoja niistäkin retkistä jäi, ainakin se eväiden syöminen (unohdetaan itikat). 

Appelsiini oli harvinainen herkku, jota sai korkeintaan sairaana ollessaan ja muulloin vain jouluna. Mikä autuus kun nyt ei tarvitse lähteä puutarhaa pidemmälle, voi poimia omasta puusta appelsiinit, mandariinit, sitruunat, luumut, persikat, aprikoosit, päärynät, granaattiomenat, mispelit, kirsikatkin jos niitä nyt tulisi enemmän kuin pari... unohdinko jotain.. ai ne kumkvatit, menivät muuten hilloksi.


6. Viimeinen eikä vähäisin: rakkaimmat ilon tuottajat ovat tietenkin ne mummin mussukat..

(tässä tarjoillaan kakkua suun täydeltä)