Olen oppinut ohittamaan lasiovet törmäämättä  niihin, vaikka väliaikainen yksisilmäisyyteni hieman häiritseekin tähtäystä. Varsinkin ne pyörivät vaativat erityistä sihtiä.

Olen oppinut - aika nopeasti - että jotkut kerrostalonaapurit haluavat tulla ohitetuiksi ilman, että joutuvat väkisin artikuloimaan vaikeita sanoja kuten huomenta. Sehän lisää ylhuuliryppyjä. Omaan nenänalukseeni ei ole enää mitään lisättävää, rypytyksestä tunnistaa jo ranskaa tarpeeksi kauan hokeneen. Naapuriystävällisistä syistä olen kuitenkin siirtynyt sanaan hei, jolla saa samalla vedettyä suunsa automaattiseen hymyyn. No onnistuu se ilmankin, oikein pihit selviävät huomaamattomalla sisäänhengähdyksellä. Itse asiassa ja huomiosta sen suuremmin järkyttymättä, tunnustan, että olen geneettisesti ohjelmoitu juuri jälkimmäiseen ohitukseen.Helpottavaa. Minkäs luonnolleen voi.

Kiertävän syytinkiläisen sosiaalinen elämä kuluu paljolti kahviloissa. Olen kahvilafriikki, kaikkien kahvilanpitäjien pahin painajainen. Kohta varmaan rupeavat perimään pöytävuokraa. Oikeastaan olen jo odottanut, koska keksaistaan lakipykälä, joka määrittelee julkisilla paikoilla kahvinjuontiin kuluvan sallitun ajan, vartti mustana, puoli tuntia pullalla. Se olisi fiksumpaa kuin erään uuden kahvilan käytäntö, jossa puolen tunnin kuluttua avattiin ulko-ovi niin että kuppi - tyhjä tai vajaa- väkisinkin kohmettui käsiin. Ovea pidettiin auki niin kauan että asiakkaat lopulta huurtuivat tuoleilleen, kun eivät piru vie halunneet luovuttaa. Ei siellä muita asiakkaita sitten ollutkaan, mitä en suuresti ihmettele. Minäkin sen paikan vastedes ohitan.

On myös paikkoja, joita ei mitenkään voi ohittaa. Vähän kuin lyhtypylväs koirille, ilosta haukkuen kipittävät uskollisesti sen juurelle. Siellä voi kieriskellä tassut taivasta kohti ja hyristä mielihyvästä, haha-hehe-hihi-hoho-huhuu-hyhhy- hähhä-höhhötelläkin mielin määrin, niinhän ne koirat tekevät häntä vispaten, ja päätteeksi saattavat jopa lirauttaa jotain näkyvääkin.Tämmöisiä paikkoja on paitsi oikeassa elämässä myös Plokosversumissa. Viime mainitussa paikkoja löytyy enemmänkin. Yksi tällaisista ohittamattomista hohotustolpistani on Oharin paalu. Saapi tässä virallisen tunnustuksen:

1905826.jpg

Merkin sain Annalta Kroatiasta ja kiitän siitä.

Kaikille muille toivotan samaa, jota Hirlii toivotti minulle Kultaluottokortillaan (sivupalkissa):

Toivon teidän saavan sen mitä olette vailla, toivotte, kaipaatte ja tahdotte.

[ja tässä on pieni kuva
pikkuruisesta Toivo-kirjasta,
jonka juuri sain lahjaksi,
mielikuvituskuva,
kamera on edelleen toivomuksessa]