Missä on meidän kevät! Tähän aikaan vuodesta kuuluisi lekotella parvekkeella ja antaa kevätauringon lämmittää mukavasti  käsivarsia parinkymmenen asteen hehkulla, poikkeuksellisesti silloin tällöin olisi 14 kylmää plussaa ja vähän vettäkin saattaisi ripeksiä pari kertaa kuussa. No täällä kuitenkin vaan hytistään edelleen niukkanaukka kymmenessä asteessa, on harmaata ja  märkää.  Parvekkeella ei tarkene kuin pikaisesti käydä ja puutarha on  kuravellinä. Viikonlopun lenkkeilytkin tehtiin vesisateessa.
Joo tiedän, kesä ei täällä koskaan jää tulematta, mutta siis meillä KUULUISI olla kevätkin, se paras vuodenaika ennen kuin luonto taas kuolee kuumuuteen. Vähän sama juttu kuin jos Suomeen ei tulisi kesää ollenkaan (muistan muuten yhden semmoisenkin kesän siellä).

Puutarhassa luumupuu aloittelee vasta  kukintaansa ja sade hakkaa kukat alas sitä mukaa. Viime vuonna persikkapuu kukki tammikuun lopulla, kirsikkapuu helmikuussa, tänä vuonna ei vielä elonmerkkejä näy. No, ehkei ne pölyttäjätkään ole vielä vironneet kohmeestaan.

Kaivoin luonnosta muutaman villin kehäkukan ja siirsin puutarhaan. Hyvin ne lähti kasvuun, toivottavasti leviävätkin, elleivät sitä ennen huku liejuun.

Tältä pitäisi näyttää. Mutta neilikat ovat nyt  sateen hakkaamia. Timanttikukat odottavat aurinkoa avautuakseen. Niin minäkin.

Mutta kun katsoo ylöspäin...

niin tasaisen harmaalta näyttää edelleen. Taivaalla pörrää poliisikopteri. Tänään on siis lauantai. Se on päivä, jonka kansa on varannut mielenosoituksiin pääkaupungissa, joka lauantai..  Annabassa ei mitään suurempaa näkyvillä. Täällä osoitetaan mieltä joka päivä vähän kerrallaan.