Akkakekkereitä vietetään täällä usein iltapäivisin pienemmästä tai suuremmasta syystä.  Varsinaisia kekkerieksperttejä ovat venäläisrouvat, joista enemmistö luennoi työkseen Annaban yliopistolla ja vapaa-aikanaan päästelee höyryjä ulos järjestämällä humutusta vaikka uuden korkkiruuvin  kunniaksi. Venäläiset pitävät tiukasti kiinni omasta kulttuuristaan ja napostelu on sen mukaista. Koska naapurit eivät täällä päiväsaikaan häiriinny mistään, soi myös musiikki  korttelin täydeltä kaikkien iloksi, algerialaista napatanssia, venäläistä ripaskaa-mitä-lie ja  naminami. Virallisuus on kemuista kaukana. Viiniä ja vodkaa ei lystinpitoon tarvita. Niitä tarvitaan  maljojen nosteluun Sen ja sen kunniaksi, kippis! (venäläistymiseni on hyvällä alulla).

Tällä kertaa naposteltiin pietarilaisen ystäväni lomalle läksijäisiä. Ilma  lämmin, joten  buffetti kylmä. Kevytruokapöytä sisälsi seuraavia kevyitä aineksia:
-    the must eli kaalisalaatti, porkkanaa ja maissia seassa, majoneesiin sullottuna
-    salade olivie, näyttää italiansalaatilta, majoneesilla
-    punajuurisalaatti jossa höysteenä ainakin luumua – ja majoneesi
-    hyvin maustettua porkkanasalaattia, marinoitu kuumassa oliiviöljyssä
-    kananmaksapateeta – kas, käytetty voita
-    tavallinen rehusalaatti tomaatilla ja kurkulla, viinietikka + auringonkukkaöljy
-    täytetyt munanpuolikkaat, mukana ainakin sardiinia ja maustekurkkua,
     mössöttynä majoneesiin tietnkin
-    valekaviaari, tehty munakoisosta ja mustista oliiveista, oliiviöljyssä
-    leikkeleinä tunisialaista makkaraa ja ranskalaisia juustoja (unknown foreign fats)
-    ja tietenkin ihana kaalipirok (vain hiven öljyä)
-    jälkkärinä teen kanssa kevyttä tiramisua (tuorejuustossahan on vain puolet rasvaa)

Meillä ei mitään tekokevytvaihtoehtoja tunneta, joten kaikki oli täyttä tavaraa - ja ah niin hyvää! Hikiset napatanssiväristykset pitivät hyvin rasvat liikkeessä, suonet ja suolet tuli voideltua yltä päältä. Kolesterolimittaukseen en silti  ihan heti ryntäisi