Me olemme aloittaneet uuden vuoden kuorimalla ensin vanhat alta pois, mikä käytännössä tarkoittaa tätä:
Tuollaista jälkeä saa aikaan tällä:
Paikallinen liekinheitin. Hekohee, kuulen velipoikien ammattinaurua. Isäpappa on jo kellahtanyt sanattomana pyllylleen. No hei, olemme kehitysmaassa eikä kukaan ole kuullut puhuttavankaan kuumailmapuhaltimesta saati sitten kemiallisesta maalinpoistoaineesta. Ja seinäpohja on sentään tiiltä, jos tieto lohduttaa. Edellinen remonttimiehemme oli perusteellisempi ja kilkutti vanhat seinärappaukset kokonaan tuusan pölyksi, jota varmaan vieläkin leijuu huushollissamme. Makkariin asti emme silloin ehtineet ja nyt on sen vuoro. Ja miksikö näin perusteellisesti... No olipa kerran syysmyrsky, joka ahneuksissaan vei mennessään kallisarvoisia kolonialistisia kattotiilejä valuttaen joltisenkin vuolaan syyssateen ullakon välipohjaan, mikä-lie-bambukaislavälipohja kolonialistista perua sekin. Kävi niin kuin olettaa saattaa, raikas aamukaste hivuttautui bambun ja kipsauksen läpi sisäseinille ja tippui aina uinuvan prinsessan nenänpäähän asti...
Sen pituinen se satu ei siis ollut vaan kehittyi jatkosarjaksi, johon lisätään osia sitä mukaa kun edelliset loppuvat. Tämän reality shown käsikirjoitus ja toteutus on paikallinen copy right joten eksotiikkaa siitä ei puutu. Ensimmäiset jaksot olivat niin huikeita että elän vieläkin ihmetyksessä - joka kerta kun astun kylppärin ovesta sisään.
No nyt vain odotetaan mitä tuleman pitää. Know-how on täällä yleensä don't-know-how, joka periytyy ammattina (hiljaa hiipuen) isältä pojille koska virallista koulutusta ei ilmeisesti saa, tai ei osata/haluta antaa/vastaanottaa. Pääosassa on tällä kertaa itsekin vanha herra, jonka isänperintö laskuopin mukaan on siis tosi vanhaa, ehkä peräti ranskalaisoppien aikuista. Sitä voisi jopa toivoa.
Kommentit