1180948.jpg



Ne on nyt sitten kaikki juotu, mandariinit puusta, viimeisetkin tipat lipaistu puristimen pohjalta; parin kuukauden vitamiinikuuri, kuulemma maksakin tullut hellityksi ja immuniteetti kasvanut aivan huikeasti.  Otaksuvat nuo tietäjät sellaistakin, että mandariinin kuoret sisältävät ainetta nimeltä salvestrol Q40, jolla on kyky tuhota jopa syöpäsoluja. En kyllä mennyt ehkäisyssä niin pitkälle ja annoin kuorille katumatta kyytiä.
Mikä onni, että asun maassa, missä mehu tihkuu tuoreena puista pienellä ranneliikkeellä, ilman E-sitä-sun-tätä. Olen  mehufriikki ja puristan nesteeksi kaiken mahdollisen. Varsinkin mandariinit, joissa syljeskeltävää on enemmän kuin syötävää. Jos olisi klementiinejä niin asia voisi olla toisin...
Jos asuisin maan länsirajalla sen sijaan että itäisellä, niin puuni varmasti heruttaisikin klementiinejä jo pelkästä kotiseuturakkaudesta.  Isä Clement, joka hedelmän jalosti ja antoi sille nimensä,  vaikutti nimittäin Oranin seudulla. 1900-luvun alussa hän asui Misserghin kylän orpokodissa ja opetti uskon lisäksi viljelytaitoja orpolapsille. Eräänä kauniina päivänä - todennäköisesti, koska niitä on vuodessa eniten- hän näki kylän nuorten syövän siemenettömiä mandariineja ja pastorin agronominen uteliaisuus heräsi oitis. Tieteellisempi tutkimus paljasti luontoäidin harha-askeleen, laittoman suhteen mandariinin ja happaman appelsiinin välillä ja suhteesta syntyneet viattomat äpärät.
Isä Clement otti syntiset puut hoiviinsa ja ryhtyi niitä jalostamaan. Muutaman sukupolven risteytysten jälkeen liitto sai hänen siunauksensa: täysin puhtoinen klooni, klementiini, oli syntynyt. Että yhdellä ainoalla harha-askeleella voi olla näinkin kauaskantoiset seuraukset, joskus jopa positiiviset.
Minun mandariinini on nimensä mukaisesti kiinalainen adoptiolapsi, joka on päätynyt puutarhaani portugalilaisten löytöretkeilijöiden harha-askelten seurauksena. Itse viattomuus,  ja ah niin antelias.
Seuraavaksi alan tyhjentää appelsiinipuita, ja vitamiinit on taattu kevääseen asti.