Tänään treenataankin keskisormea, ei sitä ojentajalihasta jota autoilijat käyttävät vaan niitä hiirenrullausflexoreita. Välillä saa klikkailla vaihtelun vuoksi etusormellakin.
Tämä valtabaana johtaa suoraan Tunisiaan halkoen sitä ennen paikallisia kyliä ja kaupunkeja sadan kilometrin matkalla. Algeriassa varmaan kaikki kylät ovat raittikyliä, pienimmillään rivi rakennuksia molemmin puolin tietä, aina niitä ei edes läpi ajaessaan huomaa .kun ovat niin puiden ja aitojen ympäröimiä. Kasvaessaan ovat sitten levittäytyneet sivuille päin enemmänkin, tarkkanäköiset voivat jopa bongata sinne suuntaavia tienviittoja (huononäköisten kannattaa käyttää klik-sormea). Liikenne ei ole vasemmanpuoleista vaikka siltä saattaisi näyttää.
Kylän bussiasema. Vesisateella olisi Karhuille käyttöä. Busseilla ei ole nimikylttejä, ei numeroita eikä aikatauluja. Lähtevät sitten kun on tarpeeksi matkustajia, onneksi ovat pieniä. Lähdön hetken huomaa kun kuski alkaa huudella määränpään nimeä. Joskus täältä siis pääsee poiskin.
Kyläraitti on reunustettu pikkuputiikeilla. Tämä vihanneskauppias oli panostanut värikkyyteen. Hyvin erottuu muista. Muistittehan että tupakkakin on vihannes, tässä esillä jalostettu muoto
Poikkesimme kurkkaamassa sivutiellä ja meinasimme kellistää polkupyöräilijän. Ei mikään yleinen kulkuväline edes maaseudulla, vaikka liikenteen puolesta olisi tilaakin. Ajavat kyllä autojen tapaan keskellä tietä siitä huolimatta.
Paikallinen paloasema ilostutti kyläkuvaa seinämaalauksilla. Mustavalkoiset kuvat kiersivät koko jumalattoman pitkää muuria, ohikulkijat pääsivät seuraamaan palomiesten erilaisia touhuja. Oikein hauskannäköinen aita ja hyvin maalattukin
Tien päässä pellolla oli parikymmentä vuotta sitten le camp des co-operants, aidoilla erotettu ulkomaalaisten työntekijöiden bungalow-kylä, jossa aikansa asusteli suomalaisiakin perheitä (kattorakennetta kannattaa tarkastella lähemminkin). Bungalowit ovat rapistunutta menneisyyttä, pari enää jäljellä, kylä on kasvanut kauas niiden ohi, kerrostaloja pitkin peltoa. Ainoa mikä kylässä ei ole muuttunut on tämä:
Lapsukaisten mielenkiinto blondimummoja kohtaan on pysyvää. Ihan selvästi huiskuttavat terveisiä Simpukalle!
Luulitteko, että kävimme pidemmälläkin tai peräti Tunisiassa asti. Höpsis, asioitiin paikallisessa maatalous- ja eläinlääkärikeskuksessa ja palattiin kipin kapin kotiin, kahdeksan eri santarmiratsian läpi -parinkymmenen kilometrin säteellä. Rasittavaa tämä matkailu.
Kommentit