Ei jääty kylpemään Guelmaan, vaan suunnattiin auton nokka 60 km etelämmäksi kohti Algerian kolmanneksi suurinta kaupunkia, Constantinea. Kuumat lähteet vaihtuivat kylmiin, kun kaatosade yllätti ja muutti hetkessä tien lammikoiksi. Onneksi oli neliveto alla ja onnistuttiin seilaamaan läpi pahimmatkin paikat. Aikaa siihen kyllä kului, mutta mikäs kiire meillä.
Constantine, joka vuonna 2000 vietti virallisesti 2500-vuotisjuhliaan, on ihan oman laatuisensa kaupunki sijainniltaan, kuin valtava linnake korkealla kalliolla, joka jostain luonnon oikusta on revennyt hevosenkengän muotoon jättäen kaupungin roikkumaan lähes parisataa metriä syvän rotkon reunoille. Pohjalla virtaa Rhumel-joki ja puolikkaat toisiinsa yhdistää teleferic ja seitsemän siltaa, joista neljä on käyttökelpoista. Huipulla elää yli puoli miljoonaa ihmistä ahtautuneena tiukkaan pakettiin.
http://www.twip.org/image-africa-algeria-constantine-bridges-sidi-m-sid-bridge
Halusin tehdä ylimääräisen kierroksen vain voidakseni huristella tämän riippusillan yli. Sidi M’Cid, 164 m pitkä, kuusi leveä, pudotusta 175 metriä. Näyttää kovin hentoiselta, mutta mahtavat näkymät! Silta on viime vuosina saanut synkän maineen itsemurhatilastoissa. Aika varma keino päästä hengestään, ja kandidaatteja riittää.
Tässä välissä kävimme sukulaisissa syömässä. Sinä aikana katsokaa ihmeessä tämä Cyril Preissin SLIDESHOW, siinä eka kuvissa näkyy kallion reunamilla ja tunneleissa kiemurteleva tie, jota tulimme takaisin, upeita kuvia silloista sekä hieman myöhemmin akrobaattista arkkitehtuuria vaativat rakennukset rotkon reunalla. Jotkut näyttivät niin rapistuneilta, että melkein näin niiden jo valuvan rotkoon, mutta asuttuja nekin oli. En kyllä itse siellä asuisi! Kannattaa katsoa, kuvat ovat upeita ja pyörivät nopsaan.
Ja Constantinesta en lähde ilman viimeistä kokemusta. Rotkon ylitys jalan Passerellen kautta. Se on tuon riippusillan miniatyyri kapeana mallina, 125 m vain jalankulkijoille.
http://commons.wikimedia.org/
Tuulisina päivinä – kuten nyt- se keinuu. Kun tuulen voima ylittää 45m/s silta suljetaan. Ihmiset käyttävät tuota joka päivä eivätkä pidä sitä minään. Minulle se on hengästyttävä kokemus, tuuli viuhuu korvissa ja tuntuu kuin tyhjä kaappaisi mukaansa. Kuvittelen vain miltä se tuntuisi talvella ja sumussa, kuten tuossa kuvassa.
Jos Constantine sijaitsisi jossain muualla maailman kolkassa, sen rotkon partaat olisivat mustanaan turisteja - ja toivon mukaan he ihastelisivat vain pelkkää maisemaa eivätkä kauhistelisi sitä roskamäärää, jonka minä yritin olla näkemättä. En vaan ymmärrä, ihmisille on annettu asuttavaksi upea maa eivätkä tajua hölkyn kölkkyä sen kauneuden päälle.
Vielä viimeinen pyrähdys katsastamaan paikallinen yliopisto Mentouri. Brasilialaisen arkkitehdin Oscar Niemeyerin taidonnäyte. On täällä jotain moderniakin sentään.
http://www.arcspace.com/books/niemeyer_legend_modernism/lm_book.html
Photo: Michel Moch, University of Constantine (1968), Algeria
Ja lisää modernia on tulossa, kun kahdeksas silta valmistuu. Se on jo rakenteilla ja valmiina pitäisi näyttää tältä
.
Sitten palaamme vähän matkaa takaisin ja suuntaammekin pitkin ylätasankoa shawien asuinsijoille.
http://photos.linternaute.com/paysville/51132/oum-el-bouaghi/
Vähän pisti matkalla mietityttään tällaiset liikennemerkit.. että mikä se ohitustapa täällä normaalisti onkaan. Hengissä selvisimme kuitenkin ensimmäiseen majapaikkaamme. Sukulaisiin tietenkin.
PS. Täältä löytyvät muut matkailijat!
Kommentit