Olen katsellut juuriani horsmakiitäjän toukan perspektiivistä eli pääasiassa makoillut mökkinurmella ja ihmetellyt Suomen suven lämpöä. Ei tietokonetta. Yli viikkoon ei edes kännykkää, sillä salama iski linkin mykäksi heti eka päivänä. Totaalinen irtiotto, tuntuipa oudolta noin äkkiseltään. Aatella, että sitä säilyy hengissä ilmankin!
Rantahämähäkki varjeli munakoteloaan laiturin kyljessä ja tarkkaili touhujani sivusilmällä. Vesi oli harvinaisen lämmintä, tarkenin minäkin uida. Ja mikä ihanuus, YKSIN, vain muutama ahven seurana. Autuaallista!
No en sentään koko aikaa yksin ollut. Ehdin tavata 35 sukulaista ja muutaman hyvän ystävän. Suku lähes kartoitettu taas vuodeksi eteenpäin.
Eihän tässä enempää sanoja tarvitakaan. Ihanaa rauhaa luonnon helmassa ja mukavaa yhdessäoloa. Mitä muuta voisi toivoa.
Nyt ollaan taas takaisin pk-seudulla (ja kynnenalusetkin on jo putsattu).
Täällä pysynkin jonkin aikaa tapailemassa ystäviäni. Yritän myös ehtiä vierailemaan blogeissanne ennen kuin läppärini taas kannetaan tietsikkatohtorille uusia hoitoja saamaan.
Näkymisiin siis!
Kommentit