Suomalaiset ovat omituisia, sehän on jo tullut selväksi maailmalla laajemminkin, kiduttavat itseään saunassa, kieriskelevät alasti lumihangessa ja syövät hulluina ammoniakki-suolahappoa, salmiakkia siis. Vain muutaman mainitakseni.
Täällä ei voi tehdä mitään yhtä hullua, mutta kai sitä joitakin tapoja on tullut mukana kannettua, sellaisia joita algerialaiset pitävät omituisina. Näiden omituisuuksien perään kyseli Ritviecav Italiasta.

1. Ensimmäisenä tuli mieleen vauvojen ulkoiluttaminen. Täällähän ei vauvoja hevin viedä ulos vilustumaan. Sitä ihmetystä korttelissa, kun lykkäsin omani vaunuissa päiväunille parvekkeelle - talvella vielä!  Mittarissa + 20.  Kautta rantain sitten udeltiin, miksi en tykkää lapsestani ja heitän sen ulos kylmään. Nih, meillä kun on tämmöinen tapa, että syksyllä vauvat pakastetaan että säilyvät talven yli.

2. Vanhaan ranskalaiseen tyyliin missä hyvänsä asunnossa on AINA vessa ja kylppäri eri tiloissa. Vessa on AINA pieni, oven levyinen, ja AINA ovi aukeaa sisään päin. Pitää siis pysyä sutjakoissa mitoissa, että mahtuu sisään. Vessassa ei melkein koskaan ole muuta kuin pönttö ja vesipullo. Paperikin on aika uusi keksintö. Käsienpesupaikkaa ei ole missään vessassa. Paitsi meille aikanaan asennettiin pieni kulma-allas samalla kun käsisuihkukin. Siitä on sen jälkeen käyty kiivasta polemiikkia. Että kannattaako pestä kädet kylppärissä vai vessassa (hyi sehän on kamalan epähygieenistä!). Se on ollut venäläisystävienikin mielestä outoa. Enemmistö vieraistamme siis juoksee pesemään kätensä kylppäriin edelleenkin.

3. Astioiden kuivaaminen/-mattomuus. Meillä on astiankuivauskaappi. Aikanani teetin ja toin ritilät Suomesta, uutta kaivataan kipeästi, tosi kipeästi. Sen kätevyyttä on moni ihaillut. Joidenkin mielestä ylähyllyjen astioista tippuu vettä alahyllyastioitten päälle.. no, kuka kieltää niitä  kuivaamasta, minä en ainakaan viitsi.

4. Tyynyliinojen silittäminen. Sitä ei täällä kukaan pidä tarpeellisena. Ei kyllä ihme, kun tyynyt on sullottu lampaanvillalla kivikoviksi ja tyynyliinat ovat niin tiukkoja että varmaan venyvät suoriksi muutenkin -  paitsi meillä. Joskus silitin lakanatkin, huh, en enää.  Pussilakana on myös ollut suuri outous. Täällä pussilakana on se joka kiedotaan patjan ympäri, peitot on niin suuria ettei sellaisia hehtaaripusseja ole keksitty mihin ne mahtuisi.  Ompelen pussini itse, moni muu on ryhtynyt tekemään samaa.

5. Suolaista kahvin kanssa!! Siis makeaa ja suolaista samaan aikaan!  Aamukahvin juustoleipiäni kauhisteltiin aikanaan. Nyt koko suku siivuttelee juustoa patongin päälle makean maitokahvin painikkeeksi. Helppoa kun olen tuonut tuliaiseksi jokaiselle juustohöylän, niitä ei täältä nimittäin saa. Juustot syödään yleensä palasina jälkiruuaksi tai patongin välissä eväsleipänä. Kahvin kanssa syödään korkeintaan patonkia hillolla, croissantteja tai äklömakeita leivoksia jos mitään.

Näin sitä on tullut levitettyä outoja tapoja maailmalle. Ei nyt tullut muuta mieleen, mutta eiköhän tälläkin jo ole ollut jonkunasteinen kulttuureja sekoittava vaikutus.