Huh, juhlaviikko lopulta loppui. Täällä sitä on riittänyt marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien päättyen eilen. Väliin mahtui vallankumouksen vuosipäivä ja vuoden suurin juhla, lampaanteurastuspäivä, jolloin Algeriassa noin neljä miljoonaa päkäpäätä pääsi hengestään. Nyt on teurasjätteet siivottu,  lampaat pakkasessa ja juhlaleivokset syöty. Seuraava palkallinen lomapäivä on marraskuun 26. jolloin juhlitaan islamilaisen kalenterin uutta vuotta. Kuka nyt juhliikin.

Puutarhassa on poimittu granaattiomenoita ja jaettu niitä pussikaupalla vieraileville sukulaisille.   Hedelmät ovat kuulemma terveellisiä, estävät vaikka mitä tautia. Jotkut kuivattavat kuoriakin ja käyttävät ne vatsaystävälliseen teehen. Itse en kummemmin välitä.
Mandariinitkin tekevät kauppansa, mutta niitä yritän itsekkäästi varjella. Mehukoneeni jurraa ahkeraan, ei vähään aikaan tule ainakaan C-vitamiinista puutetta.

Pinkki hibiscus on kukkinut ahkeraan koko kesän ja työntää vieläkin lisää nuppuja.

Jippijii!  Kesän alussa heitin  pullokurpitsan (calabash) siemeniä maahan. Lehtevää vartta kasvoi ja levisi, kymmeniä metrejä ympäriinsä, moskeijakin sai osansa. Kukkiakin tuli vaikka kuinka, mutta hedelmät kuolivat sitä mukaa. Ajattelin jo viskata koko kasvin kompostiin kun vihdoin sitruunapuuhun päässyt oksa alkoi kasvattaa hedelmää. Nyt on kaksi mahtavaa kalebassia tulollaan.  
Näitä ei siis kasvateta ruuaksi vaan koristeeksi.  Ei pitäisi vielä hihkua, sillä joidenkin ohjeiden mukaan hedelmät saisivat kuivua paikoilleen, toisten mukaan ne pitäisi poimia ja kuivattaa erikseen (yhdeksän kuukauden ajan), ja on siltikin vaara että mätänevät. No, toistaiseksi nämä vain kasvavat silmissä. Saapas nähdä kuinka isoiksi...