Harvemmin tulee katseltua ylöspäin, sillä tienpinta on niin kuoppainen ettei siitä juuri silmiään uskalla irrottaa. Tämä ihana taivasnäkymä on otettu puutarhaporttimme edestä.  Miten tulikin tunne kuin olisi joutunut ihmissyöjähämähäkin ruokavarastoon. Kuva on keväinen sillä pilvistä ei ole pitkään aikaan tehty havaintoja.

Tämä on katulamppumme, joka sopivasti valaisee puutarhamme niin ettei itse tarvitse valaistukseen sijoittaa. Paitsi, että nyt siinä asuu varpunen perheineen ja he eivät pysty nukkumaan valot päällä. Pari päivää sitten lampunkorjaaja kiipesi vikaa korjaamaan, mutta löysi lampun sisältä pesän täynnä nälkäänsä kirkuvia varpuslapsia ja säälistä jätti korjaustyöt silleen. Niinpä pimeässä mekin taivallamme.

Eilen aamulla kiipesi mies puhelintolppaamme. Nappasin salaa todistusaineistoa. Epäilyttävää heti kun joku tolppaan kiipeää, sen jälkeen ei yleensä puhelin toimi. Ja naps, eikös vain nettini katkennut. Juoksin kiirusti perään, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Tänään iltapäivällä tuli korjaaja, eri tyyppi, sama lippis. Siitä ne pitäisi tunnistaa. Tohelointi on siis sallittua oikeanlainen lippis päässä. Tavallisella kiikarillakin näkee että siinä lukee Telecom. Sekös meikäläistä lohduttaakin.

Piste taivaalla. Johtaa ilman johtoja kohti pohjoista. Aah, tyhjä taivas, täältä tullaan!  Torstaina minäkin kapuan koneeseen ja liihottelen Pariisin kautta Helsinkiin. Jihuu!

Blogi jää muutamaksi päiväksi lomalle, jotta pystyisin keskittymään myös lähtövalmisteluihin.  Palailen kuulumisiin kotomaan kamaralta!

Helteistä viikkoa teille kaikille!