Entistä Annabaa. Edessä roomalaisten 200-luvulla rakentama basilika, missä kirkkoisä Augustinus aikanaan kirjoitti maailmankirjallisuuden ensimmäisen omaelämäkerran Tunnustukset, Les Confessions.
Taustalla  ranskalaisten  vuosina 1881-1900 rakentama basilika 

1267095.jpg

Roomalaiset rakensivat Annabaa, silloista Hipponen kaupunkia,  Seybouse-joen suuhun vanhan puunilaisen Ubbonen kaupungin päälle, raunioita on maan alla monessa kerroksessa, jos joku  vain viitsisi esiin kaivaa. Arkeologia ei ole Algerian  ensimmäisiä rahoituskohteita ja tavalliselle kansalaiselle historialliset löydöt aiheuttavat vain ongelmia.
Raunioita on ympäri maata mitä syrjäisimmissäkin paikoissa. Ennen varsinkin maaseudulla valittiin asuinpaikka sen mukaan miten oli kiviä saatavilla. Siinäpä oli sitten helppo kasata valmiiksi hakatuista kivenmurikoista yksinkertaisia rakennuksia. Anoppinikin kotitalo Aures-vuorten uumenissa on koottu roomalaisten työstämistä lohkareista, pihalla valmiiksi muotoillut pylväänpäät toimivat sopivina kukkapurkin alustoina. Pussillinen roomalaisia rahojakin oli kerätty kaivon pohjalta, ei  niillä sen kummempaa käyttöä ollut mutta lapset tykkäsivät käyttää leikeissään. Yksi niistä unohtui minunkin taskuuni (tunnustan), mutta on vuosien saatossa kadonnut jäljettömiin (voih!). 
Nykyään, kun rakentaminen on yleistynyt ja levinnyt laajemmalle törmätään perustuksia kaivettaessa vähän väliä jonkinnäköisiin historiallisiin löytöihin. Yleensä kalliisti hankitun ja hartaasti odotetun tontin omistaja lyö sillä hetkellä suunsa tiukasti lukkoon ja toivoo mielessään, ettei kysymyksessä olisi mikään suuresti kivinen, perustuksia häiritsevä rakennelma. Vaasinkappaleet ja vanhat luut peittyvät  sutjakkaan  betonin alle. Jos löytö tulisi ilmi, hyvästi tontti ja omakotitalohaaveet. Uuden tontin odotuksessa ehtisi rakentaja itsekin siirtyä historian lehdelle. No, ainakin joutuisi muuttamaan hyvin paljon  kauemmaksi.

Tämä koski vain tavallisia kansalaisia. Tavattomammat kansalaiset ovat kyllä jo pitkään olleet perillä historiallisista arvoista. Aikaisemmin vain turistit kävelivät ulos maasta taskut pullollaan tuhansien eurojen arvoisia  nuolenpäitä ja kivillä täytettyjä matkalaukkujaan raahaten, mutta sen jälkeen  kun tulliviranomaiset kiristivät otettaan, ovat paikalliset pitkäkyntisetkin ymmärtäneet homman. Vuonna 1996 katosi Skikdan museosta Markus Aurelius, marmoripysti 90 kg,  jonka roomalainen isäntä oli aikanaan veistättänyt algerialaisen talonsa ovenpieleen.  Kahdentoista vuoden karkumatkan jälkeen Aurelius, jonka arvo oli jo noussut puoleen miljoonaan dollariin, jäi kiinni newyorkilaisessa huutokaupassa ja passitettiin takaisin kotimuseoonsa. Samana vuonna hävisi Hipponen forumilta kuuluisa Masque de la Gorgone. Metrin korkuinen, marmorinen ja puoli tonnia painava veistos!  Puhumattakaan pienemmistä esineistä. Pelkästään viime vuoden aikana poliisin haaviin jäi noin 1300 karkulaista. Historialle ei täällä osata antaa sen enempää arvoa kuin taiteellakaan, mutta jotkut kyllä jo osaavat muuttaa mitättömät kivenkappaleet kullaksi. Nykyaikaista alkemiaa.

             Marcus Aurelius                                             Masque de la Gorgone


1267896.jpg                    1267894.jpg