Mummolassa valmistautudutaan lomalaisten tuloon. Yhdennellätoista hetkellä, kuten Vilukissin kello osoittaa. Meille pitäisi hankkia samanlainen ja ripustaa se seinään, tietäisi aina, että juuri nyt on  se yhdestoista hetki, ei kannata odottaa viimeistä lyöntiä.

Anopin vieraskamarista haettiin  takaisin perintöpinnasänky vuodelta -77. Hyvää puusepän työtä, mitä nyt maalit lähteneet. Mutta onhan siinä jokellellutkin jo pari sukupolvea,  omat ja vieraat. Ei muuta kuin parvekkeelle tuunaamaan. Toivottavasti maalit ehtii kuivua ennen H-hetkeä.
Olen sentään saanut tyhjennettyä vierashuoneen, joka on ollut varastona sitten remontin.. hmm..pari vuotta. Kyllä sinne ensimmäinen lomalaissatsi mahtuu. Ja koska meillä ei mitään heitetä pois, niin vintiltä on kaivettu esiin lasten leluaarteetkin.

 

Heh, hauska nähdä, miten nykylapset pärjäävät 80-luvun 'romuilla'.   Onneksi on merenranta vieressä, se ei vanhene.

Seuraava lomalaissatsi tulee myöhemmin ja majoitetaan toimistohuoneeseen. Mihin vaan saan tungettua nämäkin romut pois jaloista.. ja tietokoneeni!  Vaikka tuskin paljoa ehdin surffailla, kun pitää mummoilun ohessa ruveta kokkailemaankin. Uih, pitäisköhän taas mennä ostaan uusia kattiloita varastoon..