1291392365_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En olekaan pitkään aikaan raportoinut ’luonnonpuistomme’ tilasta, nyt katsaus sinne.
Muistin virkistämiseksi, tämä kuva on keväältä, jolloin vielä miettivät oikotien tekemistä kukkulan yli. Ja minä mietin, minkä helkutin takia pitää päästä parisataa metriä autolla kiipeämään, että näkisi merimaiseman, onhan ihmisellä jalatkin. Meri on muuten heti tuossa vasemmalla vaikkei kuvassa  näykään.  Ja uuden tien paikaksi valitsivat tuo keskimmäisen väylä.

 

1291392387_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siinä se. Ovat halkaisseet koko kukkulan kahtia, ettei autoparatkaan rasittuisi ylämäessä. Heh heh, tyhmästipä  kuvittelin, että joku maisemankin  haluaisi nähdä. Tärkeämpää, että voi nyt oikaista autolla pari kilometriä uutta baanaa pitkin. Maisemaa voi sitten katsella sille varatulta parkkipaikalta tien toisessa päässä, hupapuiston vieressä. 

 

 1291392346_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hupapuistossa on aherrettu enemmän kanssa. Eukalyptukset taitavat olla sellaisenaan  pelottavan suuria pienelle ihmiselle, pitää tasapäistää. Eivät sentään kokonaan kaada, toivottavasti luonto vielä  keväällä näyttää vihertävän voimansa. Multakasat edessä kätkevät väleihinsä  betonipylväitten pohjia. Siihen siis nousee pian  korkea aita, enkä enää pääse vakoilemaan heidän touhujaan. Onneksi pian  ei täällä ole ihan heti.

 

1291392406_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kukkuloilla samoillessamme tuli vastaan viisihenkinen perhe, josta ehdin nopeasti napata vain kaksi nuorimmaista kuvaan. Koirien metsästysvietti nimittäin heräsi oitis ja olisivat väkisin lähteneet tekemään lähempää tuttavuutta karvaisten possujen kanssa. Isäpossu oli niin hurjan näköinen, että pyörsimme kiireesti takaisin.

 

1291392321_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

    Juan löysi sitten itselleen lohdukkeeksi 
    toisen aarteen, josta ei halunnut luopua
    niin millään.

    Pässinsarven.
    Onneksi ilman pässiä.

.