Täällä toivutaan viikon ranskalaisvisiitistä. Ja viikonlopun sukulaisvierailusta (= ne neljä kirkuvaa pienokaista). Nyt tuntuu, että olisi tarpeen ottaa myös blogilomaa. Kun on tarpeeksi kauan kiertänyt ympyrää osaamatta tehdä mitään ja löytää itsensä jatkuvasti vain tuijottamasta nettiruutua, niin on parrei panna kone kiinni ja otta itseään niskasta kiinni.

Nyt siis raahaan itseni niskavilloista  tekemään edes jotain niistä miljoonasta hommasta, joita työlistalta löytyy.. ihan ensimmäiseksi ehkä eteisen komeron hyllyjen kiinnitys. Jäi kesken kun vieraat yllättivät, komeron sisukset ovat  vieläkin kasassa välikamarin nurkassa.  
Välikamarin, joka jostain syystä on muutenkin muuttunut varastoksi (taas kerran)  ja odottaa kärsimättömänä alkuperäistä virkaansa.

Aivan, voisin jäädä häpeämään samaan nurkkaan, mutta sinne ei enää mahdu.

Tai jos  sittenkin aloittaisin puutarhasta... miesten työt vaikuttavat jotenkin yksinkertaisemmilta...

Mutta joka tapauksessa,  rangaistukseksi saamattomuudestani  avaan netin vasta sitten kun olen edes jotain saanut aikaiseksi. Painotan tuota edes jotain.  Ugh!