1322342408_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hipun blogissa naureskelin top-listaa siitä, mikä muissa lentomatkustajissa ärsyttää. Seurasin linkkiä Iltasanomiin, jossa samasta aiheesta saivat suomalaiset sanoa painavan mielipiteensä. Alkuperäinen juttu oli poimittu Lonely Planetin sivuilta, mistä löytyy mainittu tutkimus ja sen tulokset kansainvälisellä mittapuulla ja mielipiteillä.

Heh juu, paremman puutteessa rupesin miettimään itsekin. Ei tullut oikein mitään mieleen. Lähteminen on täällä tehty niin vaikeaksi, että yleensä kun saa takapuolensa koneeseen voi vain huokaista helpotuksesta, lento on pelkkää lepoa. Joskus on kyllä kone vielä tyhjennetty kertaalleen sen huokauksen jälkeenkin niin, että nykyään huokaisen vasta kun ollaan ilmassa.
Paluulennolla huokaisen vasta kun pyörät koskettavat oikeaa kiitorataa. On nimittäin käynyt niinkin, että laskeutumisen alkuvaiheessa ilmoitetaan tyynesti vain jotta ’laskeudumme hetken kuluttua Houari Boumediennen lentokentälle’. Vaikka pitäsi olla Rabah Bitat. Ensin mainittu on 600 km määränpäästä, jälkimmäinen se oikea. Kerran tämä tapahtui yöllä ja meidät hylättiin väärälle kentälle ilman mitään selityksiä tai jälkitoimia. 

Olen sitä mieltä ettei taputtaa tarvitse vaikka lasku onnistuisikin, niinhän sen kuuluukin. Yhden ainoan kerran olen sen tehnyt. Silloin kapteeni yritti kolmeen otteeseen laskeutua myrskyssä Annaban kentälle, muut koneet olivat vieneet matkustajansa yrittämättä muualle. Kapteenilla oli yhtä suuri hinku päästä Annabaan kuin minullakin ja lopulta onnistui. Vähän oli paniikkia koneessa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ansaitsi taputukset. Ymmärrän kyllä lentopelkoiset, jotka vaikka hyppivät tasajalkaa riemusta  kiljuen päästyään takaisin maan pinnalle, siitä vaan, ei häiritse. 

Ylipäätään minua on häirinnyt lentämisessä vain se epätietoisuus pääseekö lähtemään ja minne saapuu. Mitä kanssamatkustajat puuhaavat on yhdentekevää.  Minua ei häiritse naapurin jalkahiki, ei lasten mekastus, vahvoja parfyymeitäkin tyydyn vain aivastelemaan. Olen ollut lennolla, jossa koneen perää ei tupakansavulta erottanut, joskus muinoin semmoinenkin oli mahdollista.  Nykyään taidan itse aiheuttaa enemmän häiriötä kuin tulla häirityksi.
Otetaan vaikka ne edellisestä penkistä kiinni pitämiset, josta lähes kaikki suomalaiset valittivat. Kun istuimet on ahdettu mahdollisimman tiiviisti ja yrität ikkunapaikalta päästä vierustovereiden yli käytävälle niin miten se onnistuu ilman tukea? Joko otat kiinni edellisestä selkänojasta tai kaadut vierustoverisi syliin. Hän nimittäin ei aina vaivaudu nousemaan, kunhan vetää jalkojaan sivuun. Ja vaikka nousisikin niin ei se sittenkään niin helppoa kaikille ole pienessä rakosessa pujotella.
No siitä ikkunapaikalta pois kömpimisestäkin valitettiin. Se on vaan niin, että kaikilla lennoilla ei paikkaansa saa valita vaikka itse haluaisikin juuri sen vessanvieruspaikan. 

On sentään yksi asia mikä minuakin ärsyttää. Se mitä monet pitävät oikeutenaan eli  penkkien kallistaminen. Sekään ei oikeastaan ole matkustajien vika vaan lentoyhtiön, joka nykyään ahtaa penkkejä liian tiuhaan, olisivat samalla voineet tehdä niistä kiinteitä. Eipä muuten ole kiva istua nenä edellisen kaljussa kiinni tai saada sitä ruokailutasoa yhtäkkiä vatsamakkaroidensa sisään tai kahviroiskeita ylleen.  Takana istuvalla voi vielä olla vauvakin sylissä, joten soromoit, voisi vähän katsoa ennen kuin rojauttaa itsensä kallelleen.

Ja kyllä sitten vähän häiritsee sekin, ettei Finnairin reittilennolla enää saa kuin voileivän... onneksi täällä päässä vielä saa lämpimän aterian.

1322342430_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Jos vielä lentokentistä sen verran, että meillehän ollaan rakentamassa uutta kansainvälistä lentokenttää entisen ’karjasuojan’ tilalle. Rakentamista on kestänyt jo viisi vuotta ja melkein valmishan tuo.. paitsi että nyt ilmeni teknisiä virheitä rakennelmissa ja koko rakentaminen on aloitettava uudestaan, saksalaisten asiantuntijoiden mukaan. Aplodeja paikalliselle arkkitehtitoimistolle, joka on saanut hukattua  euroina jo  viisi miljoonaa tähän mieltä ylentävään projektiin. Toinen saman verta risojen kera tarvitaan virheiden korjaamiseen. Sitä rahaa nyt odotellaan kai seuraavat viisi vuotta.