Olenkin jo kertonut, että koiristamme Juan on varsinainen vesipeto. Siinä missä Tina vielä kastaa epäilevästi tassua Juan on jo pompannut uppeluksiin. Mihin tahansa märkään paikkaan. Ihan mihin tahansa...
Ja mitä tekemistä viereisellä kuvalla on asian kanssa..
Paitsi että tänään oli tosi kuuma päivä ja madame
punainen kuin tomaatti, hiekka pöllysi ja Sahara puhalsi
sitä vielä vähän lisääkin.
Eikä lätäkön lätäkköä Juanillekaan.
No kävi niin, että takamailla, missä muita ihmisiä ei ole
lähimaillakaan, päästettiin Juankin vapaaksi.
Eikös pakana pompannut suoraan pusikkoon
ja hirveän ähellyksen ja kierimisen jälkeen kömpi sieltä
ulos ylen onnellisen näköisenä.
Ja se haju, se oli jotain aivan mieletöntä.
Minkä lie eläimen tuoreissa ulosteissa kieriskellyt, yääks!
Eikä ollut rutikuivassa maastossa pesupaikkaa ja
juomavesipullossakin enää tilkka jäljellä.
Oltiin parikymmenen kilsan päästä kaupungista.
Pakko ahtautua autoon lemun kanssa.
Roikuin pää ulkona ikkunasta koko kotimatkan,
kasvohalvauksen ja hermotulehduksen uhallakin,
oksennusta nieleskellen,
varmaan pisimmät minuutit elämässäni.
Kukaan ei voi kuvitellakaan..
Matkan varrella oli kaksi santarmien tarkastuspaikkaa
ja hartaasti toivoin etteivät keksi pysäyttää.
Muuten alkavat etsiä mädäntynyttä ruumista autosta.
Se oli nimittäin lähin lemu minkä voin kuvitella.
No onneksi ei kukaan viheltänyt, autosta varmaan
jäi lemu leijumaan jälkeemmekin.
Tässä lähtee isommat paskat...
Juan sai nauttia vedestä enemmän kanssa, pari shampoopesua tarvittiin ennen kuin pojasta tuli yhteiskuntakelpoinen. Itse sukelsin kylpyammeeseen ja teki mieli lorauttaa pullollinen kloriittia sekaan. Brruuh..
Kommentit