Käytiin tänään tutkimassa, miten luonto on selvinnyt viimekesäisistä metsäpaloista. Aika autiolta vielä näytti. Aluskasvillisuus uusiutuu nopeasti, mutta puilla kestää kauemmin. Pengerrykset rinteillä on tehty maastopaloja ajatellen. Nämä kukkulat liekehtivät joka kesä moneen otteeseen.

Männyt ja eukalyptuspuut näyttivät  paikka paikoin vielä aika aavemaiselta, mutta sitkeästi jo muutamat olivat työntämässä tuoretta kasvua.

Mitään elävää otusta ei kävellyt vastaan, vaikka metsät vilisevät villisikoja. Ne tulevat rohkeasti tonkimaan jopa laitakaupungin roskiksia. Pari päivää sitten joku nuorimies joutui villisikaemon hyökkäyksen kohteeksi melkein kaupungissa. Samassa lehdessä kerrottiin toisesta nuorukaisesta, joka joutui pakenemaan shakaalia, mies kiipesi sähkötolppaan ja shakaali jäi odottelemaan tolpan juurelle, kunnes mies ei enää jaksanut vaan tipahti alas. Onneksi paikalle ehti pelastava enkeli juuri sopivasti ja mies selvisi katkenneilla luilla. Siis shakaali! Ja meidän kaupungissa! Se oli uutta minullekin. Luulin, ettei niitä näin rannikolla edes elä. Apua, pystyisinkö enää kiipeämään puuhunkaan saati sitten sähkötolppaan!

Hullukaalin luontoblogin sivistämänä olen ryhtynyt tarkkailemaan kaikenlaista elävää maan ja taivaan välillä. Yksi tärkeä huomio: meillä ei ole muurahaispesiä, murkut kaivavat maanalaisia käytäviä eivätkä kiipeile luontoilijoitten säärillä. Mikä autuus! Voi siis rauhassa seistä paikallaan ja tiirailla puita - muutenkin kuin pakenemismielessä. Puiden oksilta voi kuulemma löytää vaikka mitä myyrää ja hiirtä, lintujen ruokavarastoja siis. Tänään bongasinkin yhden vähän isomman raadon:

Pässi puussa (klikkaa kuva isommaksi). Parin kolmen metrin korkeudella. Sitä tuskin mikään lintu on sinne varastoinut. Pässikin on tainnut kokeilla kiipeilytaitojaan, ehkä vauhkoontunut metsäpalosta tai paennut jotakin, ponkaissut alaoksaa apunaan käyttäen ja jumittunut oksanhaarukkaan. Melkoinen loikka jos niin on tehnyt. Meillä ei  pitäisi olla mitään suurempia kissaeläimiäkään, jotka hinaisivat lampaita puuhun… mutta taidanpa varmuuden vuoksi siirtyä tutkimaan paikallista faunaa vähän tarkemmin – jos vaikka pitäisi ymmärtää pelätä villisikojen ja shakaalien lisäksi jotain vieläkin suurempaa.