Täällä senkun paukuttelut kiihtyy, huippu saavutetaan tänä iltana jos eivät vielä ole paukuttaneet varastojaan loppuun, ja melskettä piisaakin sitten aamutunneille asti. Algeriassa on juhlittu Muludia (mawlid ennabaoui) 900-luvulta lähtien, jolloin Syyriasta tulleet fatimidit vaikuttivat Pohjois-Afrikassa. Sittemmin juhla on ollut kielletty useampaankin otteeseen riippuen vallalla olevista uskonnollisista suuntauksista. Muludia  vietetään profeetta Muhamedin syntymän juhlana 12. päivänä rabie el awal -kuuta, mikä kristillisessä kalenterissa vastaa tänä vuonna 20. maaliskuuta, algerialaisen kuunkierron mukaan. Syntymäpäivän tarkasta ajankohdasta ollaan tieteellisissä piireissä useaakin mieltä samoin kuin päivän soveltuvuudesta juhlimiseen. Algeriassa seurataan virallisesti kuitenkin enemmistön lakia, ijma des oulemas, elikä eri maiden teologien konsensusta, joka hyväksyy juhlinnan. Mikä ei tietenkään estä joitakin suuntauksia olemasta sitä vastaan.

Mulud on täällä kuitenkin aina ollut pitkät perinteet omaava kansanjuhla, ilon ja valon juhla, johon liitetään paitsi uskonnollisia myös kulttuuritapahtumia.  Perinteet vaihtelevat paikkakunnittain, mutta kaikkiin sisältyy aattona vähintäänkin erilaiset ilotulitteet, kynttilät ja ruoka.  Nykyisiin paukkuihin verrattuna ilotulitteet olivat omien lapsukaistemme aikaan melkoisen vaatimattomia mutta hauskuutta  niistäkin saatiin irti. Pikkupaukut olivat niin pieniä, että lapset kilpailivat siitä kuka uskaltaa kauemmin kädessään pitää tai peräti käteensä räjäyttää. Useimmiten se tapahtui ihan tahtomatta kun sytytyslangat olivat niin lyhkäisiä. No, ei ne palovammat niin suuren suuria silti olleet. Ilotulitukseen kelpasi silloin jex, teräsvillatuppo, joka sidottiin narun päähän, sytytettiin palamaan ja pyöritettiin. Siinä kipinät lenteli neljään tuuleen ja pimeässä efektitkin olivat kiitettäviä, vielä hurjempia jos joka pyörähdyksellä löi tuppoa pihasementtiin. Kerrostalot vasta komioilta näyttivätkin kun joka parvekkeen reunalta säkenoitsi palavia ympyröitä. Ei, ei tullut tulipaloja niistäkään, mutta nokista roskaa tuli. Ihan kutkutti kokeilla  suomalaisellakin parvekkeella.

Perinteisiin kuuluu myös sytyttää kynttilä jokaiseen huoneeseen, se symbolisoi sitä valoa, jonka islam toi maailmaan tullessaan Yleensä immeiset iskevät kynttilänsä pystyyn suoraan kivilattialle, johon se voi sitten vaikka ihan itsekseen sammahtaa. Tuo on minusta aika outoa kun ikivanhaan savikulttuuriin kuitenkin  kuuluu kaikenmalliset  kynttilänjalat. Siinäpähän sitten rapsuttelevat talia lattiasta seuraavana aamuna, ei sekään ketään tunnu häiritsevän.
Uskonnollisissa piireissä lauletaan syömisen, oleilun ja keskustelun lomassa koraaninvärssyjä. Meidän moskeijammekin on jo muutaman illan lauleskellut iltarukousten väliajan kovaääniseen, onneksi ei  ihan maksimivolyymillä  Muissa piireissä voidaan muludina  kuunnella kansanmusiikkia, pelata seurapelejä tai vaikka kansantansseja harrastaa, käsien hennaus kuuluu  asiaan ja huoneitten 'puhdistus' suitsukkeella (hyiii). Monet viettävät myös ympärileikkausjuhlia samaan syssyyn  Saa myös olla tekemättä mitään, niin kuin me.

Ehkä sentään laitamme jotain sapuskaa. Mulud-aterian pitää perinteisesti koostua jostakin pastan tapaisesta aineksesta, edellytys on että aines kypsyessään turpoaa. Tähän liittyy joku uskomus menestyksestä, kasvavasta kaiketi. Eri paikkakunnilla on valittu eri aineksia, Annabassa yleisimmin neliömäistä paperinohutta kartfaa, lännempänä tuorepastaa rechtaa. Seuraavana aamuna taminaa aamupalaksi. Rechtan ja taminan reseptit voi halutessa  klikata täältä.