Kiitos Simpukalle, joka lahjoitti tunnustuksena tällaisen herkullisen makupalan. Tätä mutustellessa pitäisi samalla miettiä lempiväriään, lempiruokaansa ja mihin nyt haluaisi matkustaa. Maiskis..maiskis..

Minulla ei kai ole lempi-mitään. Tunnustan kaikkia värejä. Tosin viime aikoina silmäni ovat vaatekaupoissa hakeutuneet sammalenvihreään. Mitään sopivaa  ei kuitenkaan ole löytynyt, joten se väri roikkuu edelleen kaupan telineessä.Toisin sanoen en ole standardimitoitettu mihinkään suuntaan, tietäkää nyt sekin.
   
Lempiruokaa...

En muuten ole vaativa vieras, kaikki kelpaa,  nämä vaikka joka päivä, puolukkahillolla kiitos.


Ja mihin nyt matkaajan mieli...

Stop! En ole vielä kokonaan päässyt ylös ruohonjuuritasoltani, joten etelään päin ei ole pyyntöä.  Kun laittaa korvan kiskoon, niin kuulee selvästi miten Severi laulelee, jotta vierestä jyskyttelee  juna  Kuopijoonkin päen. Ensi viikonloppuna voisin olla vaikka sillä suunnalla...

Kerronpa nyt vielä, että läppärini on käynyt läpi vielä täydellisemmän tyhjennyksen kuin minä itse. VVV eli VihoViimeinenVista vaihtui Windows seiskaan. Samalla kaikkosi vanhasta muistista  enemmän tai vähemmän tärkeitä kirjanmerkkejä, joihin toivon vielä joskus jossain törmääväni. Viimeistään pöytäkoneellani syyskuussa. Paljon muutakin näyttää kadonneen.  Valokuvat muistin sentään pelastaa.
Mutta nyt ainakin kone pelittää sujuvasti ja nopsaan.  Ehtisi vain käyttää.