Retournons à nos moutons eli palataanpa lampaisiimme kuten ranskalainen omaan arkeen paluun ilmaisisi.
Jalkapallon voitonjuhlat on juhlittu, ahvääri on siirtynyt poliittisille taistelukentille ja kansa omiin murheisiinsa. Voitonjuhlasta suurin osa selvisi hengissä, onnettomuuksissa tilastoitiin 18 kuollutta autojen katoltatippuneita tai niiden alle jääneitä ja yli 300 loukkaantunutta. Ennätysmäisin tilasto syntyi sarjassa sydänkohtaukset, 145 sairaalaan kannettua, joista jotkut jättivät sinne henkensäkin.   Niin suuri ilo ei vaan mahdu pieneen ihmissydämeen.

Nyt kun yhteinen vihollinen on nujerrettu, palataan etsimään niitä entisiä omia. Annabassa kaupunginosien väliset taistelut ovat alkaneet ja sotaa käydään jo veitsin ja sapelein. Tosi on kysymyksessä. Tiettyihin kortteleihin ei enää ole ulkopuolisilla asiaa eikä niiden asukkaatkaan turhaan vetelehdi ulkosalla.  Täällä eivät lapset leiki puupyssyillä eikä pleikkarilla.

Kaupungintalo vallataan harva se päivä. Työttömien nuorten sankat joukot vaativat työtä ja asuntoa, parempaa elämää. Ohimennen rikotaan kaikki eteen osuva. Silläpä se ratkeaakin. Koulut, joissa oppilaat ja opettajat ovat vuoroon olleet lakossa, yrittävät hampaita kiristellen aloitella toimintaansa.
Sosiologit ennustavat samanlaista räjähdystä kuin 90-luvulla, jonka verisistä muistoista ei vieläkään olla selvitty. Toivottavasti sitä ei tarvitse uudelleen kokea.

Mutta lampaisiin palatakseni, perjantaina on niiden yleinen teurastuspäivä, l’Aid el Kebir. Suuri lammasjuhla, joka sekin aiheuttaa murinaa. Hinnat kun ovat jatkuvassa nousussa eikä tilipussin omistajillakaan tili enää riitä. Nuoresta lampaasta saa pulittaa noin 400 euroa, mikä on jo suurimmalle osalle yli kuukauden palkka. Monelle se on silti pyhä pakko.

Toivon mukaan sinä päivänä laskettaisiin kuitenkin vain lammasuhreja.