Sitä piti lähteä hakemaan 800 metrin korkeudelta.  Lumet  tulevat ja menevät hyvin nopeaan, mutta ehdittiin sentään vielä rippeille.

Varmaan naurettavaa suomalaisen silmissä, mutta meillä tämä on talven kohokohta, jota pitää mennä ihmettelemään. Tien vieret, siellä missä semmoisia oli, olivat pullollaan ihmisiä lumisotasilla. Hauskaa oli Tinallakin vaikka lumi lähenteli jo enemmän loskaa. Kumma kyllä, Juan ei ollut ollenkaan kiinnostunut kieriskelemään märässä lumessa. Taisi olla liian puhdasta.

Meikäläinen, tasamaalla kasvanut ja talven äidinmaidossaan imenyt suomalainen, ei tietenkään muistanut, että vaikka alhaalla paistaa lämpimästi aurinko, niin ylemmäksi  lähteissä kannattaa se toppatakki silti ottaa mukaan. Tuntui aivan Suomen maaliskuulta. Vesilammikot olivat vielä jäässä ja sama hyytävä kylmä tunkeutui luihin asti. Hui sentään!
Mutta tulipa bongattua tämän talven lumiukko!

Siellä se istui keskellä kylää valtaistuimellaan. Ympärille oli rakennettu sypressinoksin koristeltu palatsi pilareineen, vei koko jalkakäytävän ja oli näyttävän näköinen. Ei puuttunut kuin kynttilät luomaan tunnelmaa.  Valitettavasti kuvaan ei mahtunut kokonaisuutta, sillä otin sen auton ikkunasta.. olisi pitänyt ajatella saappaitakin.