Hypättiin lentokoneeseen ja pyyhällettiin potkurivoimin runsas tuhat kilometriä etelämmäksi.
Saharan perälle Hoggar-vuoristoon.
Aavikommalle ei voisi, täällä on
edustettuna ne kaikki viisi aavikoksi
luokiteltua mallia: hiekkameri, sora-
aavikko, kivierämaa, kalliotasanko ja
vuorierämaa.
Tämä on Pohjois-Afrikan ensimmäisten asukkaiden jälkeläisten, tuaregien, asuinaluetta. Heitä on runsas miljoonaa levittäytyneenä viiden maan risteykseen.
Aavikon ehdoilla elävien tuaregien yhteiskunta on matriarkaalinen ja heidän historiansakin on tarinoita uljaista kuningattarista, joista kuuluisin Tin Hinan.
Tuaregeilla on monimutkainen luokkajako, joka jakaa eri heimot syntyperän mukaan grosso modo aristokraatteihin (Hoggarin alue), vuohenkasvattajiin, käsityöläisiin, kirjanoppineisiin (islamin opettajat) tai entisiin orjiin. Sosiaalisessa hierarkiassa paikka periytyy äidin puolelta.
Miehen osa on vuosituhansien ajan ollut siittäjä, ruuan hankkija ja soturi. Nainen on vapaa tekemään mitä haluaa, hän valitsee itselleen puolison, kunnioittaa tätä heimon perinteitä noudattaen ja eroaa jos tämä ei täytä vaatimuksia. Erossa miehelle jää vain itsensä, nainen omistaa kaiken. Nainen on se, joka kasvattaa lapset, siirtää heille kulttuurin, opettaa puhumaan kotikieltä tamahaquia ja lukemaan ja kirjoittamaan tifinagin aakkosia.
Näin siihen asti kunnes kuivuus iski keitaille ja monet nomadit joutuivat etsimään työtä kaupungeista. Asettuminen pakotti lapset valtion kouluun arabisoitavaksi ja valtion laki ja islamin voimistuminen vei naisilta heidän ikiaikaiset oikeutensa. Tuareginaisten vapautta ei pidetty kaupungissa myönteisenä asiana, monet avioliitot päätyivät eroon, naiset jäivät puille paljaille, kadulle kerjäämään tai myymään itseään.
Nykyisin lähes kaikki tuaregit ovat asettuneet paikoilleen. Heillä on oma ’kansanjohtonsa’, joka muodostuu heimojen konfederaatiosta, tällä seudulla niitä on kaksi, tassililaiset ja hoggarilaiset. Ylin johtaja on amenokal, joka valitaan yleensä hoggarilaisista aristokraateista. Ainoat vielä perinteisesti elävät tuaregit löytyvät juuri Hoggarin alueelta, Atakorin vuoriston laaksosta.
Viime vuosina tuaregit ovat ruvenneet vaatimaan itselleen takaisin oikeuksiaan ja mahdollisuutta autonomiseen hallintoon omien lakiensa mukaan. Naiset ovat vahvasti mukana taistelussa oikeuksiensa säilyttämiseksi.
http://blog-voyage.akaoka.com/dossier-voyages/peuples-du-desert.html
Tuaregimiehet pukeutuvat värikkäästi pelkäämättä miehisyytensä menetystä. Asuun kuuluu takatkat eli perinteinen pitkä paita bazin-puuvillasta, kapeapunttiset housut samasta kankaasta, ja tagelmust, 5-8 metrin kangassuikale turbaaniksi kiedottuna. Perinteisesti miehet eivät paljasta kasvojaan tuntemattomille. Tuaregien kuuluisat indigonsiniset turbaanit on tarkoitettu juhliin. Niistä irtoava sininen väri värjää myös ihon, mistä johtuen tuaregit ovat saaneet lisänimen ’sininen kansa’.
Naisten asuste on sarin tapainen kietaisumekko ja huivi suojaamassa hiekalta, he eivät perinteisesti käytä huntua aivätkä peitä kasvojaan. Naimattomat pukeutuvat värikkäästi, rouvaihmiset hillitymmin.
Tuaregien elämässä soitto ja tanssi ovat jokapäiväistä huvia. Ennen vanhaan soittaminen oli sallittu vain naisille. Nykyäänkin vielä perinteistä imzad-viulua voi soittaa vain nainen, hän myös tekee soittimen alusta loppuun asti itse. Imzad-musiikilla siirretään perinteitä ja tapahtumia muistiin, nainen soittaa, mies laulaa soiton tarinaksi.
Instrumentti on yksikielinen ja siitä lähtevä ääni kuulostaa TÄLTÄ. (audio)
Tee ja tagella, kaksi tuaregien perusasiaa. Tagella on hiekassa paistettu leipä, jonka reseptin olen antanut täällä, ja teeseremoniasta on aikaisemmin ollut selitys täällä. Tuaregi ei koskaan lähde matkalle ilman teekannuaan ja teetarjoilusta kieltäytyminen on suuri loukkaus.
Tuaregikylät muodostuivat tällaisista taloista, tässä vielä asutaankin. Omaisuutta ei paljon kerätä, sillä paikkaa voi joutua vaihtamaan, kaiken pitää mahtua kamelinselkään. Paikalleen jääneet tuaregit adoptoivat mielellään teknologian, aurinkopaneelit ja kännykät ovat haluttua tavaraa. Suurin osa näistä kylistä on kuitenkin autioitunut ja toimii vain välietappina matkaajille.
Tällaisia kivistä kasattuja hautapaikkoja on muutama jäljellä Saharassa, tuaregit sanovat niitä ’entisten haudoiksi’, niiden oletetaan olevan peräisin ajalta ennen islamia eli ennen 600-lukua. Halkaisija voi näissä olla hyvinkin suuri, lähes satakin metriä eikä kuvion merkitystä tarkkaan tiedetä. Varsinainen hauta on keskellä kivien alla. Tuaregien haudat ovat yleensäkin kivikasoja, joita tuuli ei pysty liikuttelemaan eikä shakaalit repimään auki.
Graffitteja kalliossa. Sama tyyli kuin nykyäänkin, näillä tosin pitäisi olla ikää muutama tuhat vuotta enemmän. Alueen vanhimmat kalliopiirustukset ovat n. 10 000 vuoden takaa. Ja niitä on tuhansia ympäri vuoristoa. Selityksiä niistä löytyy TÄÄLTÄ. Sivustolla pääsee nuolta klikkailemalla matkustamaan vuoristossa kohteesta toiseen. Hienoja kuvia. Alkusivuilta löytyy myös matkaohjeita.
Karavaanit eivät enää kuljeta tavaraa halki aavikon, niiden tilalla huristelevat rekat moottoritiellä pohjoisesta etelään ja maasturit muualla.
Omaehtoinen liikuskelu ilman virallista opasta autiomaassa on kielletty ja monet reitit on muutenkin suljettu etelärajalla liikkuvien terrorijoukkojen takia. Viimeaikaiset kidnappaukset ovat olleet isku paikalliselle turismille. Tietäen, että Algeria noudattaa ehdotonta kieltoa maksaa lunnaita kenestäkään, ei kannata ehdoin tahdoin tarjoutua panttivangiksi. Siispä visusti oppaiden kanssa turvallisia teitä...
jotka useimmiten ovat kuivuneita joenuomia tai ei mitään.
Siis tästä vasta alkavat varsinaiset matkakuvat. Tein niistä nopeasti liikkuvan pätkän, kannattaa klikata oikeasta alakulmasta koko näytölle, muuten eivät näytä miltään (Esc-napilla pääsee takaisin normaalinäyttöön). Nauttikaa hiljaisuudesta :)
”Vasta autiomaan suuruudessa ihminen muuttuu siksi mitä on, hiekanjyväksi maailmankaikkeudessa” .
Kommentit