1554865.jpg


Sidi Salemin rannalla kaikuu seireenien laulu. Se vierii rantaan laiskoina laineina, kaikuu nurin käännettyjen veneiden pohjista, kimpoilee jalanjäljistä rannan hiekassa. Sen kuulevat nuoret miehet, jotka kärsimättöminä tähyilevät merelle, antavat katseensa lipua  horisonttiin, ajatustensa lentää. Niin kuin minä edellisessä postauksessani. Mutta minun ei tarvitse haaveilla, voin kävellä koska tahansa lentotoimistoon tai satamaan ja ostaa lipun toiselle rannalle. Minun ei tarvitse heittää unelmaani  ränsistyneeseen veneeseen, ei uhrata henkeäni sen toteuttamiseksi.
Näistä nuorista  käytetään täällä nimitystä harraga. Arabiankielinen sana, joka alkuperäisessä merkityksessään   tarkoittaa polttajaa. Nykyisessä merkityksessään ranskaksi  bruleurs de routes, tienpolttajat, he jotka 'polttavat' kaikki valtakuntien väliset rajat, laittomat meren ylittäjät.   Minä kääntäisin sen suomeksi sillanpolttajat, sillä he polttavat sillat takanaan ja usein myös edessään.

Sidi Salem on yksi Annaban pahamaineisista  esikaupunkialueista, alun perin parakkikylä, jonne ranskalaisarmeija vapaussodan alkuvaiheissa sijoitti paikallisia alkuasukkaita, sittemmin kasvanut kerrostaloa ja peltihökkeliä rinta rinnan. Yli 50 000 asukasta ja lisää tulee koko ajan sisämaasta,  paeten  maaseudun köyhyyttä, toivoen parempaa elämää kaupungissa. Hökkeleissä saattaa asua kymmeniä ihmisiä 30 neliön tiloissa, epäinhimillisissä oloissa, odottaen vuosia, vuosikymmeniä, kerrostaloasuntoa. Valtio rakentaa sosiaaliasuntoja koko ajan lisää, mutta  ei mitenkään ehdi seurata kasvuvauhtia.  
Nuorten toiveet kariutuvat jo alkumetreillä. Algerian väestöstä yli  5 miljoonaa on 15-24 –vuotiaita.. Peruskoulun jälkeen lukioon pääsee jatkamaan vain 20 %, yliopistotasolle jatkaa vajaa 10 %* Diplomi tai ei, suurella osalla on joka tapauksessa edessä työttömyys. .Parhaimmat kelpuutetaan ulkomaille töihin, valikoidut maahanmuuttajat. Murto-osa työllistyy normaalisti, joillakin on hyviä suhteita, varakkaammat selviytyvät yksityisyrittäjiksi. Muut ansaitsevat pennosensa miten keksivät, romunkerääjinä, katukaupalla, salakuljetuksella,  huumausaineilla, varkauksilla.

Aikaisemmin Välimeri ylitettiin useimmiten Gibraltarin kohdalta. Annabasta tuli lähtösatama vasta joulukuun viimeisenä yönä 2006, jolloin GSM:n avulla keksittiin seurata merenalaista kaapelia suoraan Sardiniaan, 260 km.  Tuona uudenvuoden yönä viitisenkymmentä kalastusalusta starttasi Sidi Salemin rannasta yhtä aikaa mukanaan 400 nuorta haaveena Eldorado. Algeriassa juhlittiin tuolloin vuoden suurinta uskonnollista juhlaa, Sardiniassa otettiin vastaan uutta vuotta, kukaan ei huomannut laivueen lähtöä eikä tuloa.  Annabasta tuli hetkessä  harraga-matkailun keskuspaikka. ja Sidi Salemin sokkeloihin nousi salaisia varustamoja, jotka väkersivät ja korjasivat yksinkertaisia aluksia myyntiin. Monet pikkukalastajat ryhtyivät laivatakseiksi.

Toiselle puolen Välimerta järjestäytynyt rikollisuus poimii onnistujia haaviinsa. Suurin osa jää rannikkovartiostojen katiskoihin, jotkut päätyvät tunisialaisiin vankiloihin, toiset italialaiselle pakolaisleirille, josta heidät jonkin ajan kuluttua passitetaan takaisin. Jotkut onnistuvat läpäisemään kaikki seulat ja jäävät elämään ikuista pakoa, kituuttavaa elämää jossa ei useimmiten ole sen enempää tulevaisuutta kuin entisessäkään. Unelmat Eldoradosta särkyvät hyvin nopeasti Monet eivät koskaan näe merta enempää, satoja  ruumiita ajautuu kotirannoille merivirtojen palauttamina..

Mutta mikään ei estä haaveilemasta. Sidi Salemissa nuoret pakenevat ahtaista tiloista rannalle ja tähyilevät horisonttia, monien muualta tulleiden kanssa. Heillä ei ole mitään menetettävää, ei työtä, ei asuntoa, ei omaisuutta, ei ihmisarvoa mistä pitää kiinni. He näkevät edessään vain tien väkivaltaan, huumeisiin, rikollisuuteen tai itsemurhaan. Kun elämällä ei ole merkitystä, ei kuolemakaan pelota. Jotkut päätyvät itsemurhaan elävinä pommeina jonkin ideologian puolesta, jotkut pitävät parempana seurata haavettaan, jota usein voi kuvailla vain sanalla joukkoitsemurha. Siitä huolimatta horisontissa nähdään  aina  ripaus toivoa.


* Tilastotiedot : Le Quotidien d’Oran 22.1.2008 ”L’Algérie et sa jeunesse