Eipä olla sitten viime joulukuun käyty katsomassa, mitä luonnonpuistossa tapahtuu. Hienot autobaanat on ovat kyllä jo valmiita, kelpaa huristella. Mutta hupapuiston puolelle ei taida tänä kesänä vielä olla asiaa, samanlaista myllerrystä kuin ennenkin. Luonto sentään näyttää voimansa ja nuo parimetriset eukalyptuspuiden tyngät ovat saaneet päähänsä vihreitä tupsuja, ihme kyllä. Tällaisilta ne näyttivät viimeksi.

Olisi pitänyt ottaa tämä kuva polaroid-lasien läpi. Nimittäin tuo kuvassa lievästi harmahtava rantu oli aurinkolasien läpi katsottuna aivan hiekanruskea. Se tuli mereltä ja johti lahden poikki suoraan eräälle rannalle. Tai paremminkin toisin päin. Jos siihen ui, niin saapi uida tosi rivakkaan jos mieli päästä eteenpäin. Se on siis merivirtaus, joka möyrii pohjahiekat pintaan ja vetää rannalta uimarit mennessään. Se ei onneksi ole aina noin voimakas ja uimarannoilla on köydet merkkaamassa vaaratonta uimatilaa.
Sitä ei oikein voi uskoa, mikä voima siinä on.  Pitää vaan totella varoituksia. Kerran se on kaapannut hiekat jalkojeni alta ihan rantavedessä ja melkein imaisi minutkin mukaansa. Muistelen kauhulla, hui. Olen vielä huono uimarikin.

No nis, se on nyt sitten melkein kesä. Parvekkeen lämpömittarini kiipesi jo aamulla 38 asteeseen. Virallisia kesäkauden avajaisia ei tosin ole pidetty, sillä koulut eivät vielä ole sulkeneet oviaan. Mutta tästä se alkaa.