Siinä missä Suomessa on ennen koverrettu käyttöastioita puusta, niin täällä niitä on tehty savesta näihin päiviin asti. Homma on kuulunut naisten normaaleihin kotitöihin samalla tapaa kuin leivänteko ja kankaankudontakin.
Saven keräys ja muotoilu tapahtui keväisin kun maa ei vielä ollut liian kovaa eikä ilma liian kuuma kuivatukseen.
Tekniikasta sen verran, että dreijaa ja polttouunia ei berberien perinteisissä savitöissä käytetä. Saveen sekoitetaan vanhoja jauhettuja ruukkuja ja työt tehdään kokonaan käsin makkaratekniikalla lisäämällä kerroksia päällekkäin. Purnukat saavat kuivua varjossa muutaman kuukauden, jonka jälkeen pinta hiotaan sileällä kivellä tai simpukankuorella ja pinnoitetaan valkoisella tai okralla savilieveellä. Koristelun väriaineet ovat nekin luonnosta, siveltimenä käytetään mustan vuohen karvaa, joka on pehmeämpi kuin valkoisen. Poltto tapahtuu avotulessa maakuopassa, peittona lehmän- tai hevosenlantaa.  Ja lopuksi, jos kiiltoa tarvitaan, niin  käytetään kasveista saatavia pihkoja, mm. mastiksipistaasipuun pihkaa. 

1332683950_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perinteinen koristelu ei ole syntynyt taitelijan inspiraatiosta eikä sattumalta, vaan kuviot ovat tuhansia vuosia vanhoja symboleja, joista monia on käytetty jo pronssikaudella. Symboliikka ei kuitenkaan ole mikään eksakti tiede vaan muuttuu paikkakunnan ja tekijän mukaan, vaikka monilla geometrisilla kuvioilla eri puolilla maailmaa onkin samantapainen merkitys.
Berberiruukun sanotaan olevan puettu ja tatuoitu samalla tapaa kuin nainen, siis elävä olento jonka  ulkomuoto puhuu omaa kieltään. Ruukkujen muoto, pinnoite, värit ja kuviot kertovat asiantuntijalle niiden alkulähteen, heimon, kylän ja joskus jopa tekijänkin. Symboliikan tuntijalle kuviot kertovat elämäntilanteita,  toiveita, toivotuksia,  joita naiset ovat kautta aikojen siirtäneet tekstiileihin, koruihin, tatuointeihin ja ruukkuihin, sukupolvesta toiseen.

Valitettavasti tämäkin kulttuurihistoria on häviämässä. Tekniikka modernisoituu, symbolit ovat muuttuneet pelkiksi koristeiksi. Harva nykyään enää edes tietää niiden joskus jotain merkinneen.
Minäkään en näistä tiennyt mitään ennen kuin muutama vuosi sitten kävin mattomarkkinoilla ja nuori miesmyyjä esitteli Saharan keitailla kudottuja mattojaan. Hän tunsi kaikkien sikäläisten kuvioiden symboliikan ja matto sai aivan uuden merkityksen silmissäni. Vahinko ettei silloin ollut kameraa eikä äänityslaitetta mukana, todellinen kävelevä tietopankki. Hyvin vähän näistä on mitään kirjoitettukaan –  muualle kuin perimätietoon.

Enkä kirjoita minäkään - saveksi. Mutta ehkä jotain kiveksi.. tästä voitte vaikka lukea minun elämäkertaani.

1332683926_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Autan vähän, alin kivi oikealla kertoo, että nuori neito neitsykäinen on nyt saavuttanut sukukypsän iän ja hedelmällinen maaperä odottaa kylväjää. Kuvion voisi piirtää kaulakoruun tai rintaneulaan ja julistaa haun alkaneeksi julkisestikin. Ei-neitsyiden tosin  pitäisi jättää keskusneliöstä ruksi pois  :D