1289328406_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vietettiin muutama päivä tutustumassa anopin kotiseutuihin ja shawi-berberien elämään ylätasangon pikkukylissä. Täällä ei tapahdu mitään, etteikö viidakkorummut pärisyttäisi informaatiota kaikille äänen nopeudella. Tasangon asukkailla on myös äärimmilleen kehittynyt näköaisti, eksyneet lampaat havaitaan jo kilometrien päästä, ja autiollakin alueella mutakuoppaan juuttuneet turistit saavat vetoapua muutamassa minuutissa – aika joka traktorilta kuluu saapua paikalle.

Jos turisti sattuikin ihmettelemään kaupungissa  isäntäperheen valkoisiksi maalattuja ikkunalaseja, niin siihenkin löytyi selitys. Jos ei halua elää pimeässä luukkujen takana tai ei tykkää julkisuudesta, niin näin on paras. Testattiin. Ensimmäisenä päivänä turisti avasi ikkunan hengittääkseen raikasta aamuilmaa. Toisena aamuna samoin, vastapäiselle jalkakäytävälle oli ilmestynyt rivi tuoleja ja yleisö jo odotti turistin uutta ilmestymistä. Melkein teki mieli heilauttaa kättä silleen kuninkaallisesti, you know...

Perinteet säilyvät vaikka ulkoiset puitteet muuttuvatkin. Tosin täältä löytää vielä berberien perinteistäkin arkkitehtuuria. U-mallisia taloja, joissa piha toimii pääasiallisena oleskelutilana, kesäisin keittiönä. Pihalta mennään jokaiseen huoneeseen erikseen. Ei ikkunoita. Mitä niillä tekisikään, ihmiset ovat pääasiassa ulkona, huoneisiin mennään vain nukkumaan. Ihmettelen kyllä miten pärjäävät talven,  täällä nimittäin on sellainenkin, kylmä, kuiva ja usein luminen. Mutta eipä vedä ikkunoista.


Jos tasangolla tuntee olevansa menneellä vuosisadalla, niin Aures-vuoriston pääkaupunkiin Batnaan päin lähtiessä ajantaju katoaa kokonaan,  huomaa tipahtaneensa vuosituhansia taaksepäin. 
Jos haluaa tutustua roomalaisten kaupunkisuunnitteluun niin Timgad  on oikea paikka, pikku-Rooma, jonka keisari Trajanus rakennutti eläkepäivilleen vuonna sata. Silmänkantamattomiin kivisiä katuja ja upea amfiteatteri, jossa on vietetty joka vuosi Timgadin kansainvälisiä musiikkifestivaaleja. Onneksi avasivat tänä vuonna uuden  tarkan kopion alkuperäisestä teatterista siihen viereen, niin säilyy tuo UNESCON maailmanperintökohde vähän paremmin.

                                           Klikkaa tästä upea kuva paikasta!

Ja olihan siellä vessatkin... Roomalaiset eivät olleet kovin häveliäitä, torin laidan pytyllä on käyty monet liikeneuvottelut, ja varmaan paljon muutakin keskustelua, sillä naisten ja miesten tarpeita ei täällä eroteltu.

1289328428_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kuva: Yelles http://commons.wikimedia.org/

Timgadista lähdimme Arrisin kautta kohti Biskraa. Valitsimme mahdollisimman mutkaisen tien ylös alas vuoristossa seuraten El Abiod-joen  kanjonin reunoja. 

KLIK tämä Arthus-Berthandin upea kuva
niiin näet millaisessa maisemassa mennään.


Ja seuraavaa kuvaa klikkailemalla erotat senkin, miten hienosti voi luonto ja ihminen rakentaa sulassa sovussa. Les balcons de Rhoufi. Yksi niistä.

1289328376_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
http://upload.wikimedia.org/

Kanjonin laidoilla tuskin silmin havaittavissa sijaitsee kokonaisia kyliä, aivan uskomattomissakin paikoissa pystysuorassa seinämässä. Heimosotien aikaan satoja vuosia sitten asukkaat pakenivat laaksosta ylöspäin luoliin ja tasanteille, jonne rakensivat paikalla olleista aineksista helposti puolustettavia linnakkeitaan. Ne ovat siellä edelleenkin, joissakin jopa vielä asukkaita. Kanjonin reunalta 200 m alempana olevaan laaksoon on rakennettu turisteillekin sopivat näköalaportaat. Melkoinen ponnistus kiivetä sieltä ne pari kilometriä mutkittelevat rappuset takaisin ylös.

Jatkuu....