1757306.jpg

Viime viikonloppuna yritettiin käydä katsastamassa kaupungin rantatilannetta. Niemennokkaan johtavalla tiellä oli ruuhkaa,  köröteltiin jonossa kahta rinnan jalankulkuvauhtia ja ihmeteltiin, jotta onpas tänä vuonna tunkua. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä kun ehdittiin itse tulpan kohdalle.. Santarmia ripirinnan viittilöimässä. Täyskäännös, rantatie on suljettu - ja kaikki tusina rantaa siinä sivussa. Nokka paluusuuntaan. Ei sitä kukaan sen kummemmin ihmetellyt, jäljittävät kai terroristeja, huomenna sen lehdestä näkee. Ja nähtiinkin. Rantarosvojen mielenosoitus. Ihan ekslusiivi juttu, tämmöistä vapautta ei joka maassa olekaan.

Rantarosvot kuuluvat samaan ammattikuntaan kuin laittomat parkkimikotkin, joista kirjoitin aikaisemmin täällä, Rannoilta löytyy kumpaakin kastia, ihan ensimmäiseksi parkkimikko, jolle pulitat parkkimaksun. Sen jälkeen eteesi ilmestyy  'rantarosvo' jolle pulitat pääsymaksun hietikolle, ja tietenkin  vuokraat päivänvarjon ja tuolin, omia eväitä ei sallita vaan ostat jokaisen vesitipan rantakioskista tai -kahvilasta.  Jos inahdatkin vastaan niin veitsi ilmestyy esiin hetkessä ja sitä myös käytetään. Kansalaisten valituslista aggressioista sen kun kasvaa pituutta. Kysymyksessä on siis julkiset kaupungin rannat, jotka nämä rantarosvot ovat omineet. Innovatiivista itsensä työllistämistä toisten kustannuksella.. Toimintojen laillistamista on kyllä yritetty, tuloksetta, kuka nyt veroja haluaisi maksaa. 

Tuona aamuna santarmit olivat saaneet määräyksen tyhjentää rannat rosvoista, vihdoinkin. Olivat tehneet kierroksen ja keränneet jo pari kuorma-autollista tavaraa. Paria rantaa pidemmälle eivät edes ehtineet kun kaikki kulmakunnan rosvot jo olivat kokoontuneet laumoittain osoittamaan mieltään moista tyranniaa vastaan. 'Meillä on oikeus työhön', kuului olevan mottona. Muutkin nuoret siihen jo osallistuivat paremman  huvituksen puutteessa, ja kun porukkaa on koossa tarpeeksi niin ei sitä muutama santarmi riitä pidättelemään. Kaikenkirjavin käsiasein rosvot hyökkäsivät perimään tavaroitaan takaisin.
Mikäs sen pelottavampaa kaupunginjohtajalle kuin yleinen mellakkakierre parhaaseen turistiaikaan; sen sijaan että olisi sallinut santarmeille kovemmat otteet hän määräsi luovuttamaan. Rosvot keräsivät tavaransa ja palasivat voitonriemuisina rannoilleen, iskulauseena 'Meitä ei mikään estä'.
 
Niinpä. Rauha kaupungissa hinnalla millä hyvänsä.
Joku päivä joku vielä keksii periä pääsymaksua omalla kotiportillani.