1278000.jpg

La dinanderie on keskiaikaista perua olevaa taidekäsityötä, tapa muuttaa metallilevy vasaralla käyttö- ja koriste-esineeksi. Jokaisessa kaupungissa oli oma käsityöläiskorttelinsa, yleensä vanhan kaupungin, casbahin, kapeilla kujilla, ja jokaisella oli oma erikoisalansa ja koristelutapansa. Kuparista, messingistä tai vaskesta nakutettiin tarjottimet, teeastiastot, pesuastiat, lamput, melkein kaikki perinteinen tarve-esineistö. Taito on yhä tallella, vaikka esineet ovatkin suurimmaksi osaksi siirtyneet käytöstä koristeeksi.
Kuvassa nakutellaan tarjottimia, jotka Algeriassa ovat Constantinen kaupungin erikoisalaa. Isot pöytätarjottimet ovat edelleenkin osa algerialaista arkea ja pöytäkulttuuria. Jokaisesta kodista löytyy ainakin yksi meida, pieni matala pöytä, jonka päälle tarjotin (sinia) lasketaan, pienempi kahvitteluun, isompi ruokailuun. Tuolit eivät perinteeseen kuulu vaan pöydän ympärillä istutaan lattialla tai tyynyillä. Nivelet toimivat hyvin ikään katsomatta. Ja perinteen mukaan  ruoka tuodaan pöytään yhteisessä astiassa, johon kukin lusikkansa upottaa. Nykyään yhteisruokailukin on siirtymässä historiaan, tosin suuremmissa tilaisuuksissa, häissä, hautajaisissa ja muissa perinteellisissä kotikekkereissä se vielä puolustaa hyvinkin paikkaansa. Mikä astioiden ja tiskin säästö, yhdestä kiposta kun riittää vähintään kuudelle hengelle. Tosin kekkeritkin ovat jo siirtymässä pikkuhiljaa ravintoloiden ja pitopalveluiden huoleksi.

Itse olen erityisen mieltynyt alla olevaan kupariseen siniaan, jonka anoppini minulle lopulta lahjoitti kun olin tarpeeksi kauan kuolannut sen perään. Sinia on osa hänen muinoisia kapioitaan, nakuteltu 1930-luvulla, ja toimittaa nyt meillä olohuoneen sohvapöydän virkaa, tarpeen vaatiessa ruokapöydänkin.  Ikuinen ihanuus. PS.Kuvankäsittely ei ole handussa, valitettavasti. 

1278016.jpg