Mansikkapaikka (kun ensin on rämpinyt ylhäältä tienvieren roskakasojen yli alas). Ensi näkemältä ei uskoisi, mutta nuo kaikki pensaat ovat täynnä mansikoita..
tosin vain näitä puumansikoita. Hyviä silti.
Mansikkapussi matkaeväänä käytiin mutkittelemassa huipun toisellakin puolen. Tarpeeksi kaukana, missä tienvieret ovat asumattomia ja liikenteen vähäisyyden vuoksi vielä siistejäkin. Siellä olikin aika kylmä, onneksi olin ottanut hupparin mukaan. Pappa-Rangekin sai inkontinenssihäiriön. Onneksi oli myös kanistereittan vettä mukana, nelijalkaisten mutamolossiemme kanssa ollaan opittu varautuun.
Ja sitten yhdellä tällaisella kapealla tiellä .. pfiuuuh.. rengas pamahti. Piti ajaa jonkin matka, että voitiin pysähtyä.
Ehti mennä aika pahaksi... mutta onneksi oli vararengas. Sentään se. Vaan ei siitä yksikseen mitään hyötyä ollut, toinen tärkeys nimittäin oli autosta varastettu! Mösjööhän ei kovin usein autonsa varusteita tarkasta, ottakoon opikseen. Onneksi on myös kännykkä keksitty, ja onneksi myös siinä kohtaa yhteys toimi, muuten olisi tullut pitkä kävelymatka.
Ja onneksi oli niitä mansikoita evääksi, ei tullut odottajan aika pitkäksi.
’Valkoisen ristin ritari’ kiirehti apuun kesken päiväuniensa. Kun ensin oli metsästänyt hyvän aikaa sopivaa tunkkia. Kaveria ei jätetä, niin se on. Kiitos kovin paljon! Ehdittiin onnekkaasti kotiin ennen pimeän tuloa.
Kommentit