1319988792_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruskea on täällä syksyn väri talven vihreyttä odotellessa. Nämä loppukesän törröttäjät ovat sirosudenporkkanoita. Hyödyllinen rikkaruoho, jonka sato on juuri nyt parhaimmillaan poimittavaksi – eikä se tarkoita porkkanoita keittoon vaan kukintoja hammastikuiksi.

Luonnossa kahlaaminen on tällä hetkellä roskaista puuhaa kaikkien kuivuneiden ohdakkeiden piikkien, hahtuvaisten ja takiaispallojen tarttuessa vaatteisiin. Tarkemmin katsellessa pistelevän  ruskeuden keskeltä voi löytää kauneuttakin... vaikka tahmahirvenjuuren kuivuneista kukkaperistä.

1319988766_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja kaiken ruskeuden keskellä ainoa pirteän vihreä väriläiskä on joki. Vettä on hyvin vähän ja sen pinta pikkuruisen vesikasvin peittämä.

1319988744_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Sitten niihin väristyksiin. Vielä viime keväänä kiljuttiin riemusta kun löydettiin tämä vapaa  palanen ulkoilumaastoa. Nyt piti rämpiä tosi kauas sitä vapaata etsimään, koko lähialue oli nimittäin muuttunut kaatopaikaksi. Enkä nyt puhu mistään yhdestä ainoasta roskalavatyhjennyksestä. 
Koko joentörmä tienvieren molemmin puolin oli enää vuori rakennusjätettä, pahvilaatikoita, muovipulloja, romua, roskaa, roskaa, roskaa... Ihan konkreettisesti raivo kihisi kroppani läpi.
Täällä on tullut jo tavaksi heittää tienvierille kaikki roskat. Kaupungin ulkopuolella niitä ei edes kukaan korjaa pois, koko maaseutu on yhtä suurta kaatopaikkaa. Saa ajella silmät kiinni jos mieli säilyttää mielenrauhansa.
Ja juuri kun oltiin lähtemässä pois niin eikös yksi avolava pysähdy tienposkeen ja kuski alkaa tyhjentää kuormaansa, sekatavarakaupan jätettä... Sormet koukussa naama raivosta punaisena olin jo valmis hyppäämään äijän  kurkkuun ja kuristamaan, mutta Mösjöö starttasi vauhdilla pois.
Arrrrggh!