Kun meikäläinen herää aamulla ennen aikojaan jyskyttävään päänsärkyyn niin siihen on yleensä vain yksi syy, Sahara falskaa. Käynti parvekkeella vahvistaa asian, 37 astetta. Lämpö on yllättäen tihkunut vuorten yli, onneksi ilman tuulta ja hiekkaa, ja viileä merivesi on noussut höyryksi kaupungin ylle.
Tästä kaikki ymmärtävät, miksi parvekkeellamme ei ole tavallista lämpömittaria vaan supisuomalainen saunamittari, jossa pakkasasteet loppuvat viiteen ja lämpöasteet 120:een, niitä on hyvä olla varastossa, varmuuden vuoksi. Ihmettelen kyllä miksi kosteusmittari ei kipua korkeuksiin, pöly on ilmeisesti täyttänyt kaikki vesi-mitkä-lie-molekyylit, happi on hukassa, ilma seisova. Jos nyt kaikki ryhtyisivät piereskelemään yhtäaikaa niin kaasut jumittuisivat paikalleen ja ennen pitkään koko Annaba räjähtäisi ilmaan.

Näin kiva aamunavaus tänään. Tai oikeastaan jo eilen Suomen ajassa mitattuna. Lomakausi taisi avautua samalla mittarinvilkaisulla. Ihan varoittamatta  vieraat pääsivät yllättämään. Siis tietotoimistoni kaikki haarakonttorit ovat ilmeisesti lomalla nekin tai helteeseen nukahtaneita,  grrrrh. Muutaman päivän tiivis putki tiedossa. Suurin murhe alkuillasta oli vielä miten kohteliaasti hivuttautua tapaamisiini Mertarannan kanssa. Murhe muutti muotoaan illan mittaan ja nythän sillä ei enää niin suurta merkitystä olekaan. Huokaus. Olisin mieliisti jännittänyt vielä mitaliottelutkin.

Nyt sitten vain jännitetään, mitä seuraamuksia on upouusilla plokosversumin ruokaresepteilläni. Tässä voidaan vielä kehittellä tehokkaita vieraskarkottimia viikon aikana, uusia makuelämyksiä turvallisten paikallisten tilalle.
Enpäs kerro mitä. Yllätyksiä yllätysvieraille kumminkin.