Vähän esimakua tulevasta – palapelintekijä työssään takapihalla. Ja kyllä ne saumauksetkin sentään vaalenee kuivuessaan.

Tästä tulikin mieleeni erään työmiehen tositarina.Hän on eksynyt tänne töihin pääkaupunkiseudulta. Oli mennyt siellä naimisiin, appiukolla oli talo ja iso tontti, sanoi, että vävy voisi siihen rakentaa samaan pihaan oman talonsa, se on täällä yleinen tapa jos tilaa rittää. Niin mies tekikin, rakensi pikkuhiljaa kaksikerroksisen nätin talon. Lankopojat kävivät aina välillä katsomassa ja samalla lorottivat tarpeensa vessaan ohikulkeissaan.
Talo valmistui ja nuoripari muutti sisään. Lankopojat tulivat joka aamu käymään ja ähelsivät isommatkin tarpeensa talon vessaan. Siitä tuli tapa, josta isäntä ei suuremmin pitänyt. Otti sitten kerran asian puheeksi appiukollaan, että miksi minun vessaani kun teillä on omakin. Johon appiukko, että miten niin sinun vessasi, talo on meidän, onhan se meidän maalla, elä sinä poika rupea isottelemaan.

Seudulla oli kerran vuodessa isot markkinat, jonne koko talonväki aina lähti. Isäntä odotteli markkinapäivää kaikessa rauhassa ja kun porukat sinne lopulta lähtivät vaimoineen ja lapsineen, hänenkin nuorikkonsa joukossa,  ja pihapiiri tyhjeni, rullasi pihaan isännän etukäteen vuokraama bulldozer, mikä lie hirmuisen iso raivaustraktori.  – Siitä vaan talo sileäksi, sanoi isäntä.  Koneen kuljettaja ei moiseen uskaltanut ryhtyä, joten isäntä kävi itse käsiksi vempaimiin ja pian oli koko talo romukasana pihamaalla sisälmyksineen päivineen ja isäntä aikaansaannokseensa tyytyväinen.
Kun väki palasi markkinoilta, he suu ammollaan ihmettelivät, että onko täällä ollut maanjäristys, ja onneksi meidän puoli sentään säilyi ehjänä.  – Ihan omatekemä järistys kävi, ei voinut olla paljastamatta isäntä. –Siinä on nyt teidän uuden talonne ainekset, ihan ilmaiseksi saatte, senkun vaan kokoatte.
Avioerohan siitä seurasi ja mies muutti pois paikkakunnalta. Miehinen ylpeys ja kunnia tallella, niihin ei ole koskeminen.