..hep! Startataan kulttuurikierrokselle Tuusulanjärven maisemiin. Herra Sorsa valitsi suunnan, järven ympäri vastapäivään.
Siinä se. Mikä sen ihanampaa kuin pyöräillä suomalaisessa vihreydessä. Tiet ovat kunnossa, talot hyvin hoidettuja, ympäristö siistiä ja säätkin suosiollisia. Kiitos vaan kaikille puutarhaa rakastaville viherpeukaloille, jotka jaksatte luoda kauneutta ohikulkijoille, ei ole edes aitoja näköesteenä.
Tuusulan Rantatien varrella asusteli aikanaan nippu kuuluisuuksia, jotka ovat jättäneet jälkipolville vierailtavaksi enemmän tai vähemmän ison tönönsä. Tässä taidemaalari Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi. Sitä ennen ehdimme tutustua Juhani Ahon Aholaan, Sibeliuksen Ainolaan ja Eero Järnefeltin Suvirantaan, siihen tosin vain ulkoa päin.
Kyllä, Runeberg ja Snellman ovat muutakin kuin torttu ja kalkkunaleike.. Seinät kuuluvat Syvälahden torppaan, jossa Aleksis Kivi kävi kuolemassa - taulut on ripustettu jälkeenpäin, niin että nämäkin kuuluisuudet tulisivat tietämättömille tutuiksi.
Tien toiselle puolelle rakensi Erkkolansa runoilija J.H. Erkko, jota voimme kiittää vaikka Hämäläisten laulusta.
Ai niin, ja välissä oli vielä Lottamuseo. Lotta oli kuuluisuus, joka sananakin oli päässyt livahtamaan ohi puolikielisten korvien, äidinmaan tuntemus ei näytä olevan vielä ihan kokonaan lokeroituna. Lottamuseo on käymisen arvoinen paikka, hatunnosto suomalaiselle naiselle.
Lottamuseota vastapäätä järven toisella rannalla on Sarvikallio, jolta näkyy melkein koko Tuusulanjärvi. Kallioita ovat maalanneet monet taiteilijat mm. Eero Järnefelt lahjaksi Sibeliukselle, taulu on näytillä Ainolan ruokasalissa (Sarvikalliolla, 1919). Taustalla järven päässä häämöttää Järvenpää, kuinkas muuten, toisessa päässä näkymättömissä sijaitsee järvelle nimensäkin antanut Tuusula.
Alvar Aallon arkkitehtuuria olisi voinut ihastella säveltäjä Joonas Kokkosen entisessä kotitalossa, Villa Kokkosessa, jos se olisi ollut auki. Onneksi ei ollut, säästyi 8 e per silmä- ja korvapari.
Tuulimylly Stålhanen kartanon mailla Vanhankylänniemessä. En rasita tiedoilla sen enempää kun sitä löytyy tarvitseville täältäkin.
Ah ihanuus, kartanon kunnostustyöt eivät olleet vielä ehtineet laiturille asti.
Ja kun museokierroksesta on kysymys, niin olenkohan kertonut historiallisesta VIP-pyörästäni, peräisin 70-luvulta. Sepä pysyi kasassa koko kierroksen, ainoa vaihde, päälle jumittunut kolmonen, säännösteli sopivasti pyöräilyn ja kävelyn tasapainoa. Olipa fiksua, sanoi häntäluu. Ja ei, ei mummeli vielä pehmusta häntäluutaan vaipoilla, vaikka kameransilmä niin väittäisikin.
Jos nyt kysyttäisiin, mikä Suomi-lomassa erityisesti viehättää niin ehdottomasti mahdollisuus liikkua pyörällä. Enää puolitoista viikkoa jäljellä, mutta vielä ehtii…
Tiet vaan ovat niin houkuttelevia...
Kommentit