Vahinko, ettei nettini jaksanut ladata videoita. Olisitten nähneet livenä, miten mummo liimataan fiikuspuuhun. Tämä lastillinen jämähti sentin päähän sääriluistani, jotka sattuivat olemaan auton ja fiikuksen välissä.
Kuvat ovat tärähtäneitä niin kuin me kaikki ja poimittu videolta, johon kävin tallentamassa ikimuistoisen pätkän kokokansallista voitonhuumaa. Kannatti se.

Viimeisellä pillinvihellyksellä kiiri koko kaupungin yli mahtava huuto, suorastaan selkäpiitä karmiva. Ja hetkessä olivat kaikki ulkona sylilapsista mummoihin,  ilolla ei ole ikärajoja. En voinut olla naapurin kasikymppistä mummoa huonompi ja juoksin minäkin kamerani kanssa kadunkulmaan. Uskomattoman upea tunnelma! Sanoinkuvaamaton! Ja erotukseksi matsia edeltävään humuun, tämä ei ollut fanien järjetöntä mekastusta vaan koko kansan ilon purkautuma, valtava festivaali. Niin pieni askel jalkapallon mahtavassa maailmassa, mutta niin suuri ja tärkeä algerialaisille päästä vihdoinkin yhdeksi suurten joukkoon - mukaan MM-kisoihin!

Varmuuden vuoksi kaikki kaupungin kuppilat ja kippolat suljettiin hyvissä  ajoin, mutta eipä tuossa ylimääräistä potkua tarvittukaan, omia endorfiinejä riitti kurkun täydeltä, juhliminen täällä kyllä osataan!  Toivottavasti viikon kaikki negatiiviset tuntemukset purkautuivat tuohon positiiviseen iloon. Tämä tyyppi kävi karjaisemassa sen videolleni, voitte vain kuvitella...