Nettikatkon aikana kävin tutustumassa paikalliseen kulttuuritaloon. Täällä on siis sellainenkin. Se kantaa hienoa nimeä Palais de la Culture Mohammed Boudiaf. Boudiaf oli se presidentti, joka ammuttiin tässä samaisessa palatsissa 1992. Sen kunniaksi on talon edustalle pystytetty hänen muistopatsaansa. Tiukkaan laudoitettu jalustaansa ettei lähtisi karkuun. Tai no, ehkä kuitenkin on korjaustyöt meneillään.
Ala-aulassa oli meneillään kerran vuodessa tapahtuvat kirjamessut. Tässä on vain pieni osa aulaa, noita ministandeja siellä oli useampia, mutta argh... messujen yhteenlasketuillakaan antimilla ei pienikään kirjakauppa Suomessa avaisi oviaan saati sitten kustantamo.
Paikallisin silmin katseltuna se tietenkin oli jo enemmän mihin ollaan totuttu. Arabiankielistä enimmäkseen, oppikirjoja, sanakirjoja ja islamin oppia, joitakin algerialaisia klassikkoja. Etsin niitä ranskankielisinä, mutta eipä ollut kuin yksi sisällissodan aikainen. Joitakin ranskalaisia perusklassikoita, vanhaa, vanhaa, vanhaa...
En sentään jäänyt näppejäni nuolemaan, löytyi pari tuliaista 4-veelle ja itsellenikin Yann Artus-Bertrandin upea valokuvakirja Algeriasta.
Mutta vasta paluumatkalla sattumalta tein elämäni parhaan ostoksen:
Jee, näkyvää valoa kansalle! Ladattava Energizer-lamppu! Joutui testaukseen heti seuraavan illan sähkökatkon aikaan. Loistavasti loisti, vaikkei sitä kuvasta huomaakaan, paloi vielä yötunneillakin yhtä kirkkaasti - ottaen huomioon, että meillä pimeä alkaa jo seitsemän jälkeen. Suuri pelastus toistuvien sähkökatkojen varalle. Nyt ei tarvitse opetella rottingin punontaa, voi vaikka lukea! Miksei näitä ole meille aikaisemmin tuotu!
Kommentit