Eikä mikään riitä avuksi, ainakaan nämä saatavilla olevat. Ovat kai strategisesti mitoitetut eu-meluun. Algerialainen kesämetelisoppa on jotain aivan muuta.
.
Ensinnäkin liikenne:

• mikään auto ei lähde liikkeelle ellei ensin kaasuttele tyhjää, eikä se varsinkaan etene ellei jatkuvasti tuuttaile, pääkatuja on vain yksi joten kaikki tuuttailevat sillä samalla
• moottoripyörä ei myöskään lähde liikkeelle ellei ensin kaasuttele kuutioita kaikkien tietoon, ja jotta kaikki ne näkisivätkin pitää kiertää sama kortteli moneen kertaan

Musiikki on sama kuin happi, sen puute on kuolemaksi

• jokaisessa autossa pitää olla bassot täysillä,  sillä ikkunat levällään ajellessa osa happ. ööö.. musiikkia karkaa ulos eikä muuten riittäisi taka/etupenkille asti
• jokaisessa putiikissa pitää soida maksimiteholla, kilpailua käydään desibeleistä
• jokaisella rannalla soi, joillakin jopa DJ:n johdolla kovaäänisistä, jos ei niin äänietäisyydellä on ainakin muutama radio, yksilökorvaiset vempaimet eivät ole kivoja sillä mitä on ilo ilman jakamista
• kaikissa juhlissa soi, usein kovaäänisten kautta, juhlia riittää kesällä joka päivälle, rumpati rumrum… hääjuhliin kuuluu myös tuuttaileva autoletka kaupunkikierroksella
• kesäilloin soi rantakaduilla, joskus jopa etukäteen ohjelmoitu virallinen musiikkiesitys, luksusta tosin, yleisin musiikki improvisoidaan heti kun yli kolme henkeä kokoontuu tap-tap-tap- rytmiä ja laulantaa

Entäs sitten muu paikallinen mökä:

• moskeijat lähettävät rukouskutsun kuusi kertaa vuorokaudessa (kaksi aamuyöstä)   kovaäänisten kautta, perjantaisin koko rukousseremonian,  samoin joskus iltaisin, meiltä ne ei jää kuulematta koskaan, epävireiset kovaääniset maksimivolyymllä  pitävät siitä huolen, sanoista ei kyllä saa selvää
  
• koirat vastaavat kutsuun ulvomalla, niitä on joka talossa, muina aikoina haukkuvat vuoroon toinen toisiaan tai kadulla mouruavia kissoja
• linnutkaan eivät laula vaan tsirpittävät kuorossa tai soolona vittuuttelevat
• ihmiset HUUTAVAT, pienimmästä isompaan,  sillä eihän hälinän yli muuten kukaan mitään kuule

Tämä on se taustamelu, josta joku paikallinen ulos lähteissään käytti osuvaa nimitystä suicide sonore. Se on myös sitä, mitä sanotaan elämäksi, vaikka joskus kuulostaakin enemmän elämöinniltä. Tähän siis tottuu, toisin sanoen tulee immuuniksi tai puolikuuroksi. Kuulun ensimmäiseen kastiin, enemmistö jälkimmäiseen .

Olen tullut immuuniksi myös tietylle kotimelulle, hurisevalle jääkaapille, pihisevälle pakastimelle, sirisevälle neonvalolle ja kovaääniselle puheelle, olen oppinut itsekin huutamaan.  Mutta  television maximi on liikaa, pelkkää räiskintää, pyssyjen pauketta, bruce-lee -ähkettä ja mäiskintää. Ilmastointilaitteiden kohina sen sijaan alkaa vähitellen mahtua korviin, mutta niiden moottorien jyrinä ulkoseinällä tärisyttää koko taloa, tärykalvoista ja hermosäikeistä puhumattakaan. Eristeitä löytyy vain korville, joten yritän parhaani, tuloksetta. .

Ihmeellistä kyllä, korvat ovat ainoa kroppani osa, joka vielä toimii moitteettomasti. Valitettavasti täällä puolikuurous olisi suotavampaa etten sanoisi  suoranainen siunaus.