Aina ja Hilta haastoi vastaamaan 11 kysymykseen.
Haasteen säännöt ovat seuraavat: Vastaa saamiisi kysymyksiin,
keksi uudet 11 kysymystä ja haasta 11 blogiystäväää vastaamaan niihin
ja keksimään puolestaan uudet 11 kysymystä.

No tässä niitä vastauksia:

1. Rakkain harrastuksesi?
Netissä roikkumista ei kai voi laskea, joten tällä hetkellä patikointi luonnossa etsimässä kasveja ja sitten yrittäen niitä tunnistaa, mikä kirjojen puuttuessa johtaa taas netissä roikkumiseen
 
2. Minkä asian tahtoisit toteutuvan vuoden sisällä?
- ja mikähän niistä miljoonista toteumista odottavista asioista se olisi,yksi pöydän tapainen parvekkeella on odottanut mosaiikkia kaunistuksekseen jo vuoden verran, ehkä seuraavan vuoden sisällä saisin niitä kaakeleita rikottavaksi.

3. Annatko periksi mielihaluillesi (ruoka, juoma, shoppailu jne..)??
Juu, olen lakannut taistelemasta mielihalujani vastaan, ja se myös näkyy. Shoppailu kuuluu inhokkilistalleni ja sekin kyllä näkyy. En ole missään mielessä masokistinen ihminen.

4. Minkätyyppisestä iltalukemisesta pidät?
Iltalukemisesta, siis ennen nukahtamista?  En yleensä koskaan lue mitään sängyssä, koska en voisi kuitenkaan lopettaa ennen kuin kirja loppuu. Eikä kyllä nyt ole niitä kirjojakaan luettavaksi. Sen sijaan teen muutaman ristisanan, sudokun tms.

5. Oletko aamu, ilta- vai yöihminen?
Tjaa, se riippuu siitä mikä kelläkin aamuksi lasketaan,kellonajoissa mitaten olen yöihminen, nyt kun voin sen itselleni sallia. Nukun heti kun siihen rupean ja 6½ tuntia pötköön, aamu alkaa siitä, oli aika mikä hyvänsä.

6. Mitä sinulle tasa-arvo merkitsee?
Jaa-a, tekee mieli sanoa, että sanahelinää. Suuremmassa mittakaavassa samanlaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia kaikille, mutta eihän se missään toteudu,aina joissain asioissa ammutaan ali tai yli. Täällä ne harhalaukaukset ovat näkyvämpiä kuin Suomessa.

7. Oletko pitkävihainen, mököttäjä, vai äkkitulistuja?
Hehhe, piti valita tuo jälkimmäinen, mutta sitten lapseni sanoivat että olen 'etukäteen mököttäjä'. Toisin sanoen kiristelen aikani hampaitani (ennen muhin hyvinkin pitkään) ja suupielet polvissa mietin miten räjähtäisin, lopulta menen ja räjähdän. Tuo varmaan selvitti samalla kasvatusmetodinikin, ei kannata härnätä kauaa. Mutta missään tapauksessa en mökötä jälkeen päin enkä ole pitkävihainen.

8. Mikä olet horoskooppimerkiltäsi, myöskin kiinalaisessa?
Olen ikuinen neitsyt, sitä en saanut valita. Kiinalaisessa loikin jäniksen tavoin, joissakin kiinalaisissa jänis vastaa kissaa, joka putoaa aina jaloilleen. Ehkä niissä on jotain oikeaankin osuvaa.

9. Onko ruoanlaitto sinusta taidetta?
- siinä mielessä kyllä, että inhoan rutiineja ja tykkään luoda jotain uutta, se kokeileva taiteenlaji ei vaan aina miellytä muita. Mutta että rupeaisin pilkkomaan tomaatteja esteettisesti johonkin salaattikiehkuraan tms niin ei, sitä en todellakaan tee. Pikkupullanikin ovat kaikki erilaisia solmuja - jos yleensä niitä teenkään.

10. Montako “oikeaa” ystävää mielestäsi kerralla mahtuu elämääsi?
Ei ole koskaan tullut mieleen, että ystäviäkin pitäisi rajata. Kyllä niitä oikeita mahtuu ihan yhtä paljon kuin löytyykin, koskaan ei liikaa. Sen sijaan puolituttujen perään en kauheasti hinku.

11. Pidätkö formuloista?
Olen kerran käynyt pikkukisoissa paikan päällä, melu ei ollut mieleeni. Telkkarin edessä en jaksaisi tuijottaa montaa tuntia, mutta sivusilmällä voin katsella, ainakin jos on suomalaisia mukana. 


Luulenpa, että tähän haasteeseen ovat vastanneet ainakin jo kaikki omat blogituttuni, joten tehdään pieni muutos. Kirjoitan 11 kysymystä ja teidän tulee valita niistä vähintään yksi ja tehdä siitä kokonainen postaus. Ei siis haittaa, vaikka olisitte jo haasteeseen ennen vastanneetkin, aina löytyy tilaa vielä yhdelle vastaukselle. Saa tietysti vastata kaikkiinkin, jos innostaa.

Tässä niitä:

1. Jos sanon matkalaukku, mikä muisto nousee ensimmäisenä mieleesi?
2. Elämäsi hirveimmät/tylsimmät vierailut/kutsut?
3. Milloin olet todella suuttunut, miten ja miksi?
4. Onko koskaan käynyt köpelösti? Tässä saat valittaa kroppasi vahingoille alttiimmasta kohdasta tai poikkeuksellisesta henkisestä  kömpelyydestäsi.
5. Hätä ei lue lakia, kaameimmat vessakokemuksesi.
6. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Siis varmaan jostain ikävästä jutusta on seurannut jotain hyvääkin, vai onko?
7. Oletko koskaan rakentanut ajatuksissasi mielikuvitustaloa,tai mielikuvituspaikkaa, jonne välillä vetäytyä.  Nyt viimeistään voit sen kuvitella/kuvittaa.
8. Taatusti joku on tehnyt myös elämänsä hölmöimmän vikaostoksen. Jos saat aiheesta irti postauksen verran niin siitä vaan.
9. Haltioituminen on tunne, jota ei kovin usein koe, joskus sentään. Mikä on saanut sinussa moisen ihmeen aikaan?
10. Olet voittanut kansainvälisessä näyttelijäkisassa ja saat korvata ison roolin missä tahansa televisiosarjassa, kenen hahmoon haluaisit hypätä (kielellä ei väliä, dubbaus hoitaa sen puolen). Kerro siitä meillekin!
11. Olet joskus ollut lapsi ja tehnyt tyhmyyksiä sinäkin, et vain ole koskaan ilennyt kertoa kenellekään. Nyt on oikea aika tehdä paljastus.

En haluaisi nimetä ketään, joten viitatkaa vapaaehtoisina, valitkaa yksi aihe ja postatkaa siitä. Kiitos! 

Matkustelin blogiastaniassa ja Sinin Perennat ja postikortit –blogissa silmiini osui vanha meemi Jos olisin.. Siinä piti vastailla annettuihin ehdotuksiin, mutta meemi alkoi elää päässäni omaa elämäänsä runovastauksen muodossa. 
Niin että paremman sanottavan puutteessa haaveilenpa hetken..


Jos olisin kuukausi, olisin kesäkuu
   Suomen valoisassa yössä kylpien
jos olisin kasvi, olisin valkovuokko
   lapsen käsin äidille poimittu
jos puu, niin vihreyteen puhkeava koivu
   valkovuokkometsässä
   pehmeän sammaleen ympäröimä
ja jos olisin neste, niin soliseva puro
   koivujen juurilla.


Jos olisinkin eläin, olisin ehkä
   naarasleijona urokseni suojeluksessa,
   pentujani muristen vaalisin,
tai jos merieläin, huono uimari,
   lepäisin lämpimässä vedessä, taltioisin
   meren kuiskeet simpukkaani

(sori Tina, en halua rapsuteltavaksi)

Jos olisin säätila, niin pilvipouta, lämmin iholla,
jos väri, keräisin sateenkaaren kaikki sävyt,
äänenä kiirisin vuorilla panhuilun sävelin,
tuoksuisin appelsiinin kukille
ja maistuisin neilikalta mispelihillossa.

Jos olisin tavara, vaikka
   auto, maasturi, joka loukkoon pääsisin,
taikka rakennus, kivilinna torneineen
   sadan vuoden ruusupuskat peittona
tai huonekalu, toivottaisin sinutkin
   divaanille, pehmään syliini. 

Jos olisin kirja, haluaisin olla
   muistikirja, vasta puoliksi täytetty
jos lauluksi pitäisi muuttua, ehkä kuiskisin hallelujah
   Jeff Buckleyn äänellä
tai elokuva jos valitsisin olla, niin kelpaisi
   mikä tahansa suuri seikkailu
   huumorilla ja rakkaudella höystetty.

Jos olisin kellonaika, olisin keskiyön aurinko
   veden pintaa maalaamassa tai kaupungin yllä
   pimeään peittynyt hiljaisuus
jos olisin numero, olisin
   pulleavatsainen kolmonen
ja viikonpäivistä torstai, niin toivoa täynnä.

Jos olisin paikka, olisin se esi-isieni piha,
   jolla ensi askeleeni otin elämään.
Jos olisin planeetta – ja niinhän olenkin
   osa tätä Maata, nippu alkuaineita
   kiertolainen maailmankaikkeudessa.

Kukkapilliltä Intiasta sain ulkosuomalaisille tarkoitetun haasteen kuvata kymmenen kotoa löytyvää suomalaista esinettä. Tottahan näitä on vuosikymmenten varrella kertynyt, suurin osa lahjaksi saatuja, en ruvennut laskemaan enkä olisi osannut valitakaan, joten keräsin kollaaseihin ensimmäiseksi silmiin osuvat.

Muumit on meillä aika uusi tulokas. Omat lapseni eivät tainneet muumeja tunteakaan, rupesin saamaan näitä vasta kun aloin itse lähestyä toista lapsuuttani. 

Suomalaista lasia. Löytyy ainakin  Iittalaa, Nuutajärveä ja Humppilaa. Vihreä Oiva Toikan suunnittelema Fauna oli avioliittoni eka lasisarja, tykkäsin siitä ihan hirveästi. Täkäläisessä käsittelyssä se kyllä hajosi aika nopeaan, jäljellä on enää yksi kulho. 

Fiskars, tottakai. Saksia löytyy ja ei löydy. Niitä siis jostain kummasta syystä katoaa meiltä vähän väliä. Kuva on otettu vuosi sitten - nyt on kadonnut nuo suurimmat kangassakset, lisää on tullut pienet punaiset ompelusakset. Mösjööllä on oikeus vain keittiösaksiin ja yksiin omiin isoihin, hän kun tuppaa pilaamaan kaikki leikkelemällä rautalankoja ja ties mitä..

Suomalaista puuta. Kaikenlaista kivaa lähtöisin ystävättären sorvista, ikikukkivat  tulppaanit on isäni tekemät ja Aarikan joulukuusi muistuttaa paitsi joulusta myös toisesta huomaavaisesta ystävästä. 

Suomalaista tekstiiliä joka muodossa. Äidin kutomaa pellavaa, ystävän kutomaa poppanaa, Pentikin patalappujakin, kankaita, vanhaa Marimekkoakin vuoden 1965 Kaivo (käyttämätön), ehdottomasti aina Finlaysonin pyyheliinoja ja hei, räsymattoja! Kuvan lastenkamarin maton olen ammoin kesälomallani ihan itse kangaspuilla louskuttanut (no ehkä äiti vähän auttoi), varmaan elämäni suurin työ, kuteetkin itse leikattu.  Peräti kaksi kolmemetristä mattoa!

Ja meillä on sitten Oraksen hanat (pesua kaipaavat)  kylppärissä ja vessassa, ne olen ihan itse Suomesta ostanut, putkimies ei yhtään tykännyt niitä asentaa.  Keittiötarvikkeissakin löytyy juustohöylien lisäksi mm. kierrevispilä, täysin tuntematon kapistus täällä päin ennen kuin aloin niitä pyynnöstä tuoda muillekin.
Ja tietysti jo aiemminkin mainostamani lehtiharava. Toin sen toki ilman vartta. Ai niin, tämä ei valitettavasti olekaan Fiskars, hinnoissa kun oli hurja ero.

Aika vanhaa kamaa näyttää kaikki olevan. Sen jälkeen kun lapset lähtivät kotoa ja sallitun lentomatkatavaran määrä supistui siihen 20 vaivaiseen kiloon, en ole paljon mitään mukanani  raahannutkaan. Eipä kyllä ole pahemmin tarpeitakaan enää.

Jaahas, ja kenenkä ulkosuomalaisten koteihin haluaisin kurkistaa... ehkä Arkitehdin, hän taitaakin olla paraillaan Suomessa keräämässä uutta tuotavaa.. mitäköhän..
Ja rouva Hoo, kukkuu, mitähän Irlannista löytyisi?

Nämä kulkukissat viihtyvät kadulla meidän aitamme takana. Naapurit ruokkivat niitä, mikä on tietysti kissimillisesti hyvä juttu. Vähemmän kivaa on, että mirrit metsästävät öisin meidän puutarhassamme. Helppo harrastus kun puistamme löytyy linnunpesiä. Aamuisin keräämme linnunraatoja, viimeksi pari mustarastasta, joilta jäi pesällinen orpoja munia. Jos koira viihtyisi ulkona, niin keräisimme ehkä kissanraatoja, mikä tuntuisi jostain syystä paljon pahemmalta. Miksiköhän?  Eikös se kuuluisi luonnon kiertokulkuun yhtälailla.

No koira ei onneksi viihdy öisin ulkona. Eikä nyt oikein päivälläkään, näkyy säätilojen suhteen seuraavan emäntäänsä. Hartaasti odottelin kevättä, joka viivytteli ihmeen kauan, ja sitten tapahtuikin se pahin. Tuli kesä yhdessä yössä, mittari kipusi 34 asteeseen. Koira asetteli itsensä odottavasti ilmastointilaitteen alle.
Jos Suomessa odottelin innolla kesää ja  inhosin yli kaiken takatalvea, niin täällä samoja inhon väristyksiä saan etukesästä, se on suorastaan tyrmäävän masentava. Ihan kuin ei kuumaa muutenkin riittäisi yli tarpeen. Äääh!
No, ajattelin, että nyt olisi ehkä sitten jo korkea aika tehdä kunnon kevätsiivo, aloittaa vaikka ikkunoista. Ennen kuin ehdin ajatusta pidemmälle, jämähti selkä, imuroidessa. Sillähän siitä kevätsiivosta äkkiä selvisikin. Pahempi juttu, että istuminenkaan ei oikein luonnistu. Elämä on yhtä poukkoilua asennosta toiseen.

Ja poukkoilua asiastakin toiseen. Nimittäin nyt ratkesi aiemmassa postauksessa ihmettelemäni mysteeripuun arvoitus. Siis ne vadelmanväriset ja malliset oudot ’hedelmät’ jalavan näköisessä puussa. Tadaa!

Tetraneura ulmi. Jalavaan rakastunut kirvahan se värkkää ihmeellisiä äkämiä. Vaikka koko puun täydeltä. Äh! . Tietämättömänä elämä olisi paljon mielenkiintoisempaa, pelkkää ihmettä täynnä (kiitos google). No on se äkämäpuunakin silti kaunis katsella (bis)..

Se selviää lukemalla aamun lehti

tai vaihtamalla suulliset  kuulumiset.
Ja ihan totta, miehet ne vasta juoruavatkin!

Tämän viikon alkukirjainhaasteessa siis MI..

Pinea Juolavehnän seasta  lahjoitti Kukasta kukkaan –blogilleni  tällaisen kauniin tunnustuksen, kiitos siitä!

Kukasta kukkaan ei tosin ole mikään puutarhablogi, keräilen sinne paikallisia kasveja, enimmäkseen luonnosta, jonkin verran puutarhoistakin, ja vain tunnistamismielessä. Täällä hiekkaisemmassa blogissani olen kertoillut enemmänkin puutarhastamme, joten laitan tämän haasteen tänne.

Ja nyt pitäisi siis vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

1. Ensimmäiseksi pitää sanoa, että minulla ei ole omaa puutarhaa, hoivailemme vain tätä sukutalon yhteistä plänttiä, koska anoppi ei enää jaksa. Onneksi. Hänen aikanaan hedelmäpuut jyrsittiin lähes maarajaan asti joka syksy eikä turhille kukastuksille ollut sijaa, kaikki mikä ei tuottanut hedelmää oli turhaa. No ei ne puutkaan sitten kovin paljon hedelmiä jaksaneet tuottaa.
Vähitellen olemme tehneet muutoksia ja hedelmiäkin tulee joka vuosi, mistään suuresta innostuksesta en voi silti puhua, omasta kun ei ole kysymys.
Suurin innostukseni kohdistuukin luontoon.  Kasveista aloin kiinnostua jo kouluaikoina, kun piti kerätä se pakollinen kasvio. Tänne muuttessani avautui aivan toisenlainen luonto ja näitäkin ihmeellisyyksiä keräilin kasvioon. Minulla on pakonomainen tarve tietää, löytää kaikelle nimi, yhdistettynä keräilymaniaan. Sen seurauksena syntyi kasviblogi, digiajan mainio mahdollisuus tallentaa keräilyn kohteita vaivattomasti ja kaappitilaa viemättä.

2.  Luonto on täynnä ihmeellisyyksiä, toinen toistaan kiehtovampia. Makrokuvaus on tuonut mukanaan aivan uusia ulottuvuuksia. Yksi erikoinen yllätys on tainnut olla tämä joulutähden kukka.

Ihmeellisyyksiä on vaikea laittaa mihinkään järjestykseen, kauneutta ja tunnearvoa löytyy eri tavalla jokaisesta. Appelsiininkukkien tuoksu on kuitenkin ikuisesti tallentunut hajumuistiini. Meillä on kolme puuta, jotka tällä hetkellä täyttävät pihan huumaavalla tuoksullaan. Ihanaa!
Hedelmäpuut ovat kauniita kukkiessaan, kirsikkapuu kuin morsiusneito valkoisissaan kaiken vihreyden keskellä, persikan ihana pinkki, granaattiomenan helakanpunaiset kukat, kauniita kaikki. Olen tällä hetkellä kuitenkin mieltynyt eniten päärynäpuuhun. Sen heleän vihreät lehdet ovat herkkä kevennys sitruspuiden tumman ikivihreän keskellä. Kukatkin niin söpöisiä. 

Harvinaisin näkemäni on puu, joita en ole täällä nähnyt missään muualla. Tämä ainoa kasvaa tasangolla erään joen varressa, en vieläkään tiedä mikä puu on kyseessä.  Voi olla hyvinkin yleinen muualla päin maailmaa. Tässä se tulee, ja HALOO, jos olette nähneet, niin kertokaa mikä missä.. Olen seurannut sitä vuodenaikojen mukaan, viime vuoden kesäkuussa se näytti tältä (klik):

Tuollaisia onttoja vadelmanpunaisia epämuodostuneita ’marjoja’ täynnänsä.
Tämän vuoden maaliskuussa ehdin paikalle kukinta-aikaan:

Tämmöisiä löytyi, lehtiä ei vielä ollenkaan. Tuli mieleen jalava, mutta eihän ne tee tuollaisia punaisia pallukoita?

3.  Puutarhafilosofia?  Tykkään luonnonmukaisuudesta ja rehevyydestä  tai vastapainoksi minimalistisesta harmoniasta. Japanilaiset ovat mestareita kummassakin. Heidän fisosofiansa sopisi minullekin, mutta ihastelen sitä vain kirjasta, valitettavasti.
Realistisempi vaihtoehto olisi välimeriläinen ruukkupuutarha. Jos olisi oma puutarha niin ehkä se olisikin täynnä ruukkuja... ja kiemurtelevia kivipolkuja viidakkomaisen vihreyden keskellä. Ikivihreä, ehdottomasti, ja siellä tarkenisi filosofoida ympäri vuoden. Ei siis ainakaan Suomessa.

Toistaiseksi tyydyn vain  siirtelemään villikukkia hedelmätarhaamme..

Glebionis coronaria – kruunusuvikakkara

Oispa kiva, jos omistaisi tällaisen pikkufarmin (klik isommaksi) tuolla vuoren kupeessa aivan kaupungin tuntumassa, näköala merelle ja tiluksia vaikka perunamaalle, miksei vielä muutama päkäkin ruohonleikkurina ja tietysti kukko kanoineen.
Ja ehkä myös joku, joka sitä hoitaisi..