No en poistunut. Ajoin reippaasti Kuopion ohi...

sinne missä vietetään unettomia öitä



eikä ihme
majoitustiloissa on toivomisen varaa

No ei sentään. Tämä oli vain autio mökki, joka vinkkasi tutkimusmatkalle.
Lattia oli aika laho, mutta kesti uteliaisuuteni.

Oikeasti  teen elämysmatkoja ihmisiin ja heidän koteihinsa. Vähän kuin se Irma Mikko Rimmisen kirjassa Nenäpäivä. Irma työntyi tuntemattomien elämään soittelemalla ovikelloja, oli tekevinään taloustutkimusta.

Kiehtova ajatus, mutta minä soittelen toistaiseksi vain tuttujen ovikelloja. Käyn sisään ja silmityn, asetun taloksi ja tutkin vähintäänkin heidän kirjahyllynsä. Tällä kertaa kirjahyllystä löytyi iltalukemiseksi tämä Nenäpäivä, jota en ehtinyt lukea loppuun, Irma jäi soittelemaan kelloja aivan kuin minä itsekin.

Tule, tule, en pure..

Ihanaa omistaa ystäviä, jotka avaavat ovensa ja sydämensä.
Kiitokset tästä esteettisestä elämysmatkasta!
(PS. Kalasoppa jatkaa voittokulkuaan)

Nyt on sitten palattu etelämmäksi ja katse on kohti merellisiä maisemia.
Jos vaikka seuraavaksi kävisi soittelemassa ovikelloja Turun suunnalla...