Jotta en unohtaisi

että minäkin olen ollut lapsi
saanut rangaistuksia ja rakkautta,
annettu sillä huolehtivalla kädellä
joka osoitti hyvän ja pahan eron
opetti rehellisyyden arvon

että minäkin olen ollut nuori
kompuroinut kuoppaisilla teillä
kaivanut kuoppia itsekin
nähnyt lähellä ojentuvat kädet, ne samat
valmiina auttamaan, ymmärtänyt
että ei ole vapautta ilman vastuuta

katson peiliin, taakseni
nyt näen samalla tiellä lapset, lastenlapset
äitiys ei lopu koskaan, sydän huolta täynnä
käteni ojentuvat, irrottavat

katson peiliin, eteeni
jotta en unohtaisi

että minäkin olen joskus vanhus
ne kädet jotka minua kantoivat
paljosta työstä rypistyneet
suljen nyt omiini, en unohda.

Runotorstain tämän viikon haasteena on Jotta en unohtaisi. Koska muisti on ihmisellä katoavaista, yritin muistuttaa itseäni katsomalla peiliin. Klikkaamalla TÄSTÄ pääsee lukemaan kymmenittäin kauniita runoja samasta aiheesta.