Lapiolla hiekkaa

29.11.2009 - 14:42

Jotta en unohtaisi

että minäkin olen ollut lapsi
saanut rangaistuksia ja rakkautta,
annettu sillä huolehtivalla kädellä
joka osoitti hyvän ja pahan eron
opetti rehellisyyden arvon

että minäkin olen ollut nuori
kompuroinut kuoppaisilla teillä
kaivanut kuoppia itsekin
nähnyt lähellä ojentuvat kädet, ne samat
valmiina auttamaan, ymmärtänyt
että ei ole vapautta ilman vastuuta

katson peiliin, taakseni
nyt näen samalla tiellä lapset, lastenlapset
äitiys ei lopu koskaan, sydän huolta täynnä
käteni ojentuvat, irrottavat

katson peiliin, eteeni
jotta en unohtaisi

että minäkin olen joskus vanhus
ne kädet jotka minua kantoivat
paljosta työstä rypistyneet
suljen nyt omiini, en unohda.

Runotorstain tämän viikon haasteena on Jotta en unohtaisi. Koska muisti on ihmisellä katoavaista, yritin muistuttaa itseäni katsomalla peiliin. Klikkaamalla TÄSTÄ pääsee lukemaan kymmenittäin kauniita runoja samasta aiheesta.

Kategoria: Runosteluja 22 kommenttia Kommentoi

Unelma kirjoitti 29.11.2009 - 17:08

Kaunis runo.

Yaelian kirjoitti 29.11.2009 - 17:22

Hieno runo elämän eri vaiheista...

SusuPetal kirjoitti 29.11.2009 - 17:50

Tämä oli kaunis ja viisas runo. Sopisi luettavaksi joka päivä.
Jotta ei unohtaisi.

Ilona kirjoitti 29.11.2009 - 18:16

kaunis kirjoitus

Uuna kirjoitti 29.11.2009 - 18:19

Kun tutustuin blogiisi silloin joskus, luin ihastuneena runojasi tuolta sivupalkista.
Aina ei runosuoni syki, tiedän, vaikka muuten olet hyvää tekstiä kirjoittanut koko ajan, todella hyvää.
Mutta nyt tuli runo, hieno runo, vaikuttava runo. Luin monta kertaa, että muistaisin.

Kiitos!

Arjaanneli kirjoitti 29.11.2009 - 18:38

Kuva ja runo täydentävät toisiaan!
Kädestäpitäminen kuoppaisella tiellä...

Susikairan akka kirjoitti 29.11.2009 - 21:10

Oih, kaunista, mietityttävää, puhuttelevaa!

sirokko kirjoitti 29.11.2009 - 21:29

Unelma - kiitos, tekee hyvää välillä paatostella :)

Yaelian - kiitos, pätkistä muodostuu yksi pitkä tie, jolla tepastellessa on hyvä katsella kaikkiin suuntiin

Susupetal - niin helposti unohtuu kun tätä hetkeä vain pitäisi elää. Kiitos sanoistasi.

Ilona - kiitos kun kävit :)

Uuna - harvemmin tosiaan tulee runoja kirjoitettua, joskus ne sentään putkahtavat itsestään, haluavat tulla sanotuksi. Taisin inspiroitua viimeisestä runostasi, kiitos sinulle.

Arjaanneli - hyvin nähty, itse asiassa ensin oli kuva, sitten siitä alkoi nousta sanoja.

Susikaira - oih kiitos! Äitiys onkin sinulla aika akuutti juttu, voin paljastaa ettei sille tule loppua..

hpy kirjoitti 30.11.2009 - 09:52

Oikeinkauniisti kirjoitettu sanoo lapseton.joka luulee (muttei tieda) ymmartavansa.

Ina kirjoitti 30.11.2009 - 13:54

Kaunis ja tärkeä runo. Ja niin totta! Väistämättä kuljemme elämänkaaren päästä päähän, vaikka tällä hetkellä helposti katsomme asioita vain omasta vinkkelistämme.
Kun seuraa vanhustenhoidosta käytävää keskustelua (nytkin Helsingissä suljetaan 200 hoitopaikkaa ilman tietoakaan korvaavista paikoista) niin tuntuu, että emme tajua itsekin jonain päivänä olevamme vanhoja ja avun tarpeessa.

Pisara kirjoitti 30.11.2009 - 15:01

Tässä on elämän koko kierto, sen kaikista tärkein ydin, kasvaminen ja kasvatus.

sirokko kirjoitti 30.11.2009 - 19:05

HPY - tiedän ettei ymmärryksessäsi ole mitään vikaa

Ina - niinpä, nykyisyys pitäisi aina muistaa suhteuttaa menneeseen ja tulevaan, vaikka tätä hetkeä eletäänkin

Pisara - niin juuri, kiitos.

arleena kirjoitti 30.11.2009 - 21:30

Kaunis ja koskettava runo. Äidin osa ei lopu koskaan. Rakasta, huolehdi ja vie perille - se on äidin osa.
Katsomme taakse ja tulevaisuuteen - emme unohda.

sirokko kirjoitti 30.11.2009 - 21:45

Kiitos Arleena. Se on äidin osa. Ja eri sukupolven äideistä syntyy äitiketju, jonka ei soisi katkeavan missään vaiheessa.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 01.12.2009 - 09:55

Aika monta versiota peilistä tässä haasteessa molemmissa blogeissa.
Tykkäsin.

Ansku kirjoitti 01.12.2009 - 09:57

"Äitiys ei lopu koskaan" Noin se on, ja noin sen pitääkin olla. Kaunis runo!

Inkivääri kirjoitti 01.12.2009 - 12:16

Voi kuinka kaunista - sekä muoto että sisältö.

Lastu kirjoitti 01.12.2009 - 13:03

Rakasta, kärsi ja unhoita, laulaa iskelmä, mutta niin se ei mene kun seisomme lastemme edessä vahvoina nuorina aikuisina tai haurastuvina vanhuksina mutta aina heidän parastaan ajattelevina. Rakasta, rakasta, rakasta, älä unohda. Niin.

Runostasi tulee hyvä olo ja mieli. Tämä peili on aivan muuta kuin meikkausta varten.

sirokko kirjoitti 01.12.2009 - 15:16

Oh-show-tah - kiitos. Peili taitaakin olla hyvä apuväline muistamisessa.

Kiitos, Ansku, Inki ja Lastu!
Tästä peilistä näkee sinnekin minne silmä ei aina yllä.

Heljä kirjoitti 02.12.2009 - 01:04

Kaunista ja kuvakin puhuttelee.

aimarii kirjoitti 03.12.2009 - 07:38

Peili ei valehtele, kun sieltä vastaan katsoviin silmiin hetken tuijottaa, näkee halutessaan paljon, jos ei ummista silmiään.
Tykkään tästä runostasi.

sirokko kirjoitti 03.12.2009 - 09:34

Kiitos, Heljä ja Aimarii!
On hyvä laittaa itsensä välillä toisen asemaan, muistojen peilin kautta.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code