Tämmöinen haaste, jonka poimin Mizyénan blogista, on aikojen alussa kiertänyt blogistaniaa ja tekee nyt uudelleen nousua. Pitäisi kääntää omalle puhekielelleen seuraavat lauseet: 
* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?

Piti oikein miettiä mikä on puhekieleni, se nimittäin on melkoista sekoitusta paikkakunnasta ja kuulijasta riippuen. Päädyin sitten siihen alkuperäiseen aitoon, jonka lasteni kuuleman mukaan otan käyttöön heti kun puhun omille sukulaisilleni.
Muutamalla lauseella en siihen vielä päässyt kiinni, joten piti keksaista tarinaa noiden lauseiden ympärille. Tarina on  hömppäfiktio, mitä nyt ekana tuli mieleen, mutta kielihän tässä pääasia olikin ja tältä se kuulostaa vapaasti versioituna:


Mennään mei kans, sano Sikke
ja mää siihen että juu
tehrään niinkun sää sanot

ja jätetään aamuun se kirjotustehtävä
minkä mantsanmaikka anto,
vai tartteks sää siinä  apua
,
ei ny kumminkan ehritä
kauhee kiiru tullee muutenki

Vaatteitten kans tuli onkelma.
-Ostiks  sää se hammee  mikä mei viime viikolla nähtii
hooämmäsä?
  - No en tiästysti kun en sitä tarttenukka,
sillon, äitin miälestä.
Mää panin si päälleni siskon punase hammee
kun se kerta mahtu  mullekki

ja sen kenkät, ei se mittää huamannu.
Ja niin mei mentiin.

Ketäs muita sinne tullee,
kysy mamma puhelimesa
mutta lupas kumminkin
tulla hakkeen meitit
ja viärä asemalle
joskus kuuren maisa tai varttia vaille
ja tuli kans ajallaas
paitti että sen kello oli peräsä
ja myähästyttiin junasta, 
tartti mennä pussilla Helsinkiin asti.

- Neet on jo menny, sano Sikke kun lopulta ehrittiin. Kaverit.
Ovi kii eikä kettään missään. Törkeetä. Pas soittain sille Kaisulle! 
Ja mää rupesin kaivaan kassista
isoveljen kännykkää, se oli sen mulle lainannu kun omani oli rikki,
jos vaikka sattuis jottain.
- Oleksää nähny sitä missään?  - Jaa ketä? Kaisua?
- Ei ku sitä kännyä... täälä sen piti olla... 
Kaivoin ja kaivoin. Ei sitä ennää siälä ollu.
Eikä rahapussiaka.


MUTTA mitäs jos haastaisinkin blogistanian  varsinaiset tarinaniskijät asialle, keksimään tarinantapaisen ujuttamalla siihen nuo seitsemän lausetta ja omalla puhekielellä tietenkin.
Huhuu SusuPetal, Arjaanneli, Kutuharju, Arleena ja kaikki muutkin liukuhihnatarinoitsijat!