Aika on sillä tavalla hassusti suhteellinen käsite, että joissakin maissa sitä on liian vähän ja joissakin ihan liikaa tai jossakin päin maailmaa se vain kuluu nopeammin kuin jossakin muualla. Näkeehän sen jo karttapallostakin, navalta navalle piirretyt aikavyöhykkeet ovat ilmi selvästi kapeampia pohjoisen kalotin päällä kuin esimerkiksi täällä meillä, missä päiväntasaaja on melkein aivastuksen päässä Elikä visuaalisesti todistettuna tunti on Suomessa huimasti lyhyempi kuin täällä.Onko ihme että teillä on aina kiire ja meillä taas ei minkäänlaista.
Ja onneksi ei, sillä kiire sopii huonosti yhteen odottelun kanssa. Odotteluhan on meillä olotila preesensissä,ei enää edes pakko vaan taito, joka opitaan ja josta vähitellen tulee tapa elää kunnes jonkin ajan kuluttua ei enää odoteta mitään; odottelusta on tullut liikkumaton hetki, joka venyy ja venyy kuin jono pankissa.
Tällä tavalla päästään myös eroon myöhästelyistä. Miten bussi voisi olla myöhässä jos sillä ei ole aikatauluakaan. Lentokoneilla on aikatulu mutta vain näennäisesti. Sovitut tapaamisetkin ovat joko jossittelua tai satunnaisia ihmeitä, voihan kadunkulmassa odotella muutenkin, nojailla seiniin ja tapailla muita sattumia. Lääkäreillä sentään on sovituille tapaamisille varattu vikonpäivä, joskus (harvoin) jopa aamu- tai iltapäivä. Hammaslääkärillä 'käyntiin' pitää siis varata kokonainen päivä, riippuen vähän siitä miten varhain on odottelunsa aloittanut.
On oikein ammattiodottelijoita, jotka maksusta odottavat puolestasi. Nämä olivat hyvinkin yleisiä parisenkymmentä vuotta sitten, jolloin maitopurkkia piti ruokakaupassa jonottaa koko päivä. Nykyään heille on lähinnä byrokraattista käyttöä, voivat vaikka odotella puolestasi sähkölaskun maksujonossa.
Kaikki siis odottavat jotakin. Vesiputketkin vettä ja maanviljelijät sadetta. Kuivuuden uhatessa kaikki Algerian moskeijat suorittavat varmuuden vuoksi Salat el Istisqaan elikä eräänlaisen erillisen saderukouksen .Siinä on toivoa.
Yleensä vain odotetaan pahinta toivomatta mitään.  Ja kun on saavutettu odottamisen nirvana eikä enää odoteta yhtään mitään, niin silloin se juuri tapahtuu, se mitä vähiten olisi osannutkaan odottaa. Näin siis säilyy elämässä yllätyksellisyys.

Tämmöinen esiselittely ennen kuin pääsen varsinaiseen asiaan. Jo jonkusen viikkosen aikaa sitten hauskasti akankieltä haastava Akkapaha ylevöitti mieltäni lahjoittamalla blogilleni E-prenikan. Paikallisen ajanlaskun tapaan kiitän siitä näin heti. Ja yhtä vikkelästi mietin kenelle sen voisin eteenpäin lahjoittaa kun kaikille suosikeilleni haluaisin. Päätin lopulta istuttaa sen ranskalaiseen minttumetsään  Ranska on tavallaan transit-halli kahden kulttuurini välillä -tämä oli se itsekäs syy- ja vähemmän itsekäs on se, että blogista löytyy monipuolista ja mielenkiintoista tuotosta hyvin mielenkiintoisesti ja näppärästi suomeksi kirjoitettuna, ja ah niin tuorein silmin katseltuna.


Jos ette vielä ole huomanneet, niin sivupalkin Muuttolintuja-osastolta voi klikata itsensä nojatuolimatkalle melkein maailman ympäri. Sieltä löytyy myös 22,rue Menthe. Lisäilen näitä jatkossakin. Suomalaisten maailmanvalloitus on. hyvässä vauhdissa, hahaa.