Näin teräväpäisiä ukkoja täällä tulee vastaan tosi harvoin ja vielä harvemmin maaliskuussa. Niin vain on maailmankirjat sekaisin, että myöhästynyt talvi puhalsi yli Välimeren, tuiskutti lunta meidänkin kukkuloillemme ja  yllätti tolppien päissä kuhertelevat haikarat pahemman kerran. Samoin hedelmäpuumme, jotka  epätavallisen lämmin talvi ehti huijata kukkaan liian aikaisin. Rankka raekuuro teki ihmeestä raa'asti lopun. Ilmastolliset myllerrykset ovat täällä kuitenkin niin harvinaisia ja lyhytkestoisia että käyvät mukavasta vaihtelusta; varmuudella tiedetään että kesä ei koskaan jää tulematta.  Suomessa inhosin maalis-huhtikuuta juuri siksi, että muutama lämmin päivä antoi niin suurta toivoa kesästä, mutta takatalvi nitisti toiveet turhiksi joka kerta. Sitkeästi silti toivoin aina uudestaan ja uudestaan, ei ihme että kevät väsytti. Kierteen pelossa sai elää kesäkuulle asti eikä lopustakaan ollut takuita. Nyt kun tiedän mitä kesä voi olla kuumimmillaan niin kelpaisi kyllä  se epävarma versiokin vallan mainiosti.

Epävarmasta puheen ollen, nettiyhteyni ovat edelleen katkolla. Syy ei sitten ollutkaan paikallisen vesilaitoksen, vaikka niin annettiin ensin ymmärtää. Pitkäkyntiset ovat olleet asialla ja kerineet kasaan puolen kaupungin puhelinkaapelit. Älkää kysykö miten se on mahdollista. Kaapelit ovat yksi suosituimmista artikkeleista vorojen markkinoilla, joten homman täytyy olla huisin helppoa. Uusia linjoja saamme todennäköisesti odottaa yhtä hartaasti kuin Suomen kesää. Taidankin juurtua cyberetin vakiasiakkaaksi kun riippuvuuteni ei katkosta huolimatta tahdo katketa. Hankala juttu on se, että cyberetin koneissa on kaksikielinen näppäimistö ranska-arabia, josta oikeitten kirjaimien löytäminen kokemuksen puuttuessa edellyttää paitsi tarkkaa näköä myös aikaa. Siksi naputtelenkin viestini valmiiksi kotona ja käyn tuikkaamassa ne muualta postiin. Samasta syystä kommenteihin vastaaminen saattaa jäädä olemattomaksi tai ainakin lyhyeksi, sori vaan etukäteen. Yritän kuitenkin piipahtaa luukulla vähitään kerran viikossa.