Ja nyt vaihteeksi ihan muuta, heittäydytään vakavaksi ja yritetään runoilla. Runotorstain aiheena oli tämä kuva ja mitä tuntoja se itse kussakin herättelee. Eka yritelmäni tuotti tämmöistä tulosta. Vapaasti kritisoitavissa. Sivupalkin Runotorstai-linkistä voi käydä lukemassa muittenkin versioita samasta aiheesta, jos mieli halajaa.
Mitä luulet näkeväsi, ohikulkija, kaukaa katsot
suuni juonteita, harmauttani, muhkuraista polvea jolla elämäni lepää
sanoja valkoisella paperilla, muistoja luitteni ympärillä, ne näet
et miten sanat lihaani syöpyneet, miten muistotkin voivat kirvellä
Tunnetko varjon joka hiipii takanani, pelon, odotuksen,
huomaatko valon joka yhä lämmittää.
Kuljet ohi. Et vielä näe miten omat varjosi sinua seuraavat.
suuni juonteita, harmauttani, muhkuraista polvea jolla elämäni lepää
sanoja valkoisella paperilla, muistoja luitteni ympärillä, ne näet
et miten sanat lihaani syöpyneet, miten muistotkin voivat kirvellä
Tunnetko varjon joka hiipii takanani, pelon, odotuksen,
huomaatko valon joka yhä lämmittää.
Kuljet ohi. Et vielä näe miten omat varjosi sinua seuraavat.
Kommentit